Viime aikoina treenailujen pääpaino on ollut tokossa; viikolla joka päivä ollaan harjoiteltu ainakin jotain. Olosuhteet eivät vain ole oikein suosineet ulkona treenailua. Joka paikassa on tuntunut olevan joko sohjoa tai jäätä… Kaksi kohtuu’ lähellä kotia olevaa kenttää on jäädytetty luistelukäyttöön, joten ollaan sitten oltu pienellä parkkipaikalla paremman puutteessa. Siellä tosin valaistus on aika heikko; esim. ruudun on voinut virittää vain yhteen paikkaan, jotta se erottuisi kunnolla eikä välimatkaa ole saanut kovin suureksi… No, parempi kuin ei mitään. Ruutua olemmekin treenanneet, tosin aika helppona versiona. Apla on juossutkin reippaasti ruudun läpi lumeen piilotettua lelua haeskelemaan. En ole koiraa pysäyttänyt ruutuun nyt ollenkaan, jotta ei alkaisi taas ennakoimaan. Lähetystilanteita vain saa aina välillä ottaa uusiksi kun lähtöhaukahdus pääsee Aplan suusta ihan väistämättä… Hyvin Apla on kuitenkin uudelleenlähetykset kestänyt.

Ulkosalla ollaan edelleen treenattu myös ohjattua noutoa. Alussa liike oli aika lailla hakusessa kun Apla tahtoi sännätä aina siihen suuntaan, josta olin viimeksi tullut (yleensä olematonta) kapulaa laittamasta… Tilanne piti siis rauhoittaa. Nyt näytän hetken aikaa käsimerkkiä ennen kuin annan käskyn kapulalle. On se kai lähtenyt nyt sujumaan, Aplan pitää vain muistaa keskittyä eikä innostuksissaan hätäillä. Myös tässä liikkeessä koiralta pääsee usein lähtöhaukahdus, minkä johdosta homma otetaan aina uusiksi. Ehkä se joskus vielä muistaa olla hiljaa… (Tästä on aika lupaaviakin koekokemuksia tavallisen noudon osalta eli eiköhän meillä ole toivoa; treenissä Apla kuitenkin yleensä kuumenee enemmän kuin kisatilanteessa.)

Merkillemenoa on myös alettu tosissaan harjoittelemaan. Aika helpolla Apla on tajunnutkin, että merkin kohdille sen toivon juoksevan, oikea paikka siellä vaan on vielä hakusessa. Yleensä Apla jää jotenkin merkin viereen, mistä käyn sen aina korjaamassa oikeaan paikkaan. En oikein tiedä, miten tarkkaa se on kokeissa mutta lienee parasta opettaa koira sijoittumaan mahdollisimman ideaalisti merkkiin nähden eli suoraan linjaan minusta katsottuna heti merkin taakse. Muutaman kerran Apla on mennytkin melko oikeaoppisesti, toistoja ja taas toistoja vain vaaditaan tässäkin. Ei ollut myöskään hyvä idea siirtyä merkin harjoittelemiseen suoraan ohjatun noudon jälkeen… Aplahan pyrki säntäämään olematonta kapulaa hakemaan merkille suuntaamisen sijasta. Näitä aloittelijan (sekä koira että ohjaaja!) erheitä… :)

Sisätiloissa ollaan jatkettu kaukojen treeniä. Muu menee aika puhtaasti mutta maahanmenoissa tahtoo tapahtua turha liikkumista jos kumpikin ei ole tarkkana. Ei tässä monesta sentistä ole kysymys mutta mahdollisimman puhtaaseen suoritukseen pitää tietysti tähdätä. :) Kauemmaksi mennessä on vain hankala huomata koiran liikkumista… Sisällä on myös jatkettu metallikapula-treeniä. Se on edelleen aika inhotus Aplan herkälle suulle… Pitoharjoitukset onnistuvat maanittelun jälkeen. Heitetyn kapulan Apla kyllä tuo minulle mutta metalliin tarttuminen on ilmeisen vastemielistä eikä tuo liikkeen vaihe siksi ole aina niin ripeä. En tiedä, pitäisikö kapulaa vähän tuunata eli kääriä vaikka jotain teippiä väliaikaisesti sen ympärille vai voiko luottaa siihen, että toistojen kautta homma alkaisi sujumaan… Katsotaan nyt vielä vähän aikaa. Tässä tulee mieleen, että kunpa olisin saanut metallikapulan hankittua paljon aikaisemmin…

Sunnuntaina kävimme jälleen issikkaporukalla tokoilemassa. Ihan hyvää häiriötreeniä siinä ainakin tuli ja päästiin tokohyppyäkin treenaamaan. Paikallamakuuta otettiin pariin otteeseen ja sehän meni hyvin! Olin kummallakin kerralla näkösuojassa ja niin vain Apla pysyi makuulla. Tiedä sitten vaikuttiko asiaan se, että muiden koirien ohjaajat eivät häipyneet pois vaan palkkasivat välillä koiriaan jne. Lisäksi koirat ja ihmiset olivat tietysti Aplalle jokseenkin tuttuja. No, hyvät suoritukset tuli joka tapauksessa. Ollaan kyllä päivittäin treenattu paikallaoloa ja yhtään epäonnistumista ei ole tullut (kop kop). Ehkä jo hieman uskaltaisi toivoa herätellä, että se alkaisi sujumaan. Toisaalta kisanomaisia harjoituksia ei ole saatu tehtyä eli ”kisakunto” on täysi arvoitus. Kisaamisesta puheenollen… Olin suunnitellut, että yrittäisimme vielä ennen Aplan toivotun mammaloman alkua sitä TK2:sta mutta huonolta näyttää. Mäntässä on maaliskuun lopussa samana päivänä kaksi kisaa mutta tammikuun lopussa ne molemmat olivat jo täynnä! Jollain varasijalla sinne ollaan mutta enpä elättele liian suuria toiveita, että mukaan mahduttaisiin. Muita kokeita (joihin voisi mahtua) ei sitten oikein sopivina aikoina ja etäisyyksillä taida ollakaan. Vähän kurja tilanne kun kisaintoa kuitenkin riittäisi.

Viikonloppuna ei ollut taaskaan hakutreenejä, agilityssä kävimme sentään. Se menikin vaihteeksi ihan hyvin. Pieniä radanpätkiä taas mentiin eikä suurempia ongelmia ollut. Ihan kiva mieli jäi; ehkä emme siis heitä vielä pyyhettä kehään. :)