Olen yrittänyt tehdä pientä tilannekatsausta, missä menemme tokon voittaja-luokan liikkeiden suhteen. Haaveissa olisi kokeilla kisaamista vielä syksyllä mutta saa nyt nähdä… Petraamista pitäisi tapahtua monissa asioissa.

Paikallamakuu on aina pieni kysymysmerkki. Periaatteessa sen ei pitäisi olla ongelma koska ero AVO-luokkaan ei ole suuri ja satunnaiset harjoitukset ovat menneet ilman takapakkeja. Toisaalta ollaan harjoiteltu enimmäkseen rauhallisissa ympäristöissä ja aina ilman muita koiria, eli koetilanne on sitten asia erikseen. Aika luottavainen silti olen Aplan suhteen tässä, huolimatta menneistä vaikeuksista juuri tämän liikkeen kohdalla. Silloin tällöin olen ottanut myös paikalla istumista Aplan kanssa ja hyvin on nekin sujuneet. Paitsi tänään kun olin piilossa pitempään eli täydet 2min niin eikös tyttö ollut lysähtänyt makaamaan… Pidin sitten pienen puhuttelun ja otettiin lyhyempi aika uudestaan. Toisaalta maahanmeno oli hyväkin merkki eli se kertoo siitä, että liike on koiralle tylsä eikä ainakaan millään tavalla stressaava kuten joskus on ollut. Mutta kyllä silti pitäisi jaksaa pysyä istumassa…

Seuraamisen suhteen olen myös luottavaisella mielellä. Tämä on aina ollut Aplan bravuuri enkä usko, että pahempia ongelmia tulee. Korkeintaan pientä hypähtelyä innostuksesta välillä… Askelsiirtymät sujuvat hyvin.

Liikkeestä istuminen on erittäin varma liike.

Ruutu-liikkeen harjoittelu meillä on vielä kesken. Tässä on saanut huomata, että on paras treenata vain yksi tai kaksi kertaa peräkkäin, muuten koira tahtoo hämmentyä vaikka muuten kestääkin tosi hyvin toistoja eri liikkeissä. Tänäänkin lopetin ruututreenin ensimmäisen suorituksen jälkeen, mikä olikin hyvä. Tällä haavaa lähetän koiran ruutuun n. 10 metristä ja ruudussa odottaa kätkettynä lelu – tai vaihtelevasti ei odota. Kun Apla on juossut ruutuun hihkaisen kehut ja juoksen itse myös ruutuun, missä leikimme löytyneellä – tai minun löytämälläni – pallolla tai narulelulla. Yleensä en edes pysäytä Aplaa ruutuun tai komenna maahan; luotan siihen, että saan sen pysähtymään kyllä sitten kun tarvitsee. Ruutu-liikkeen loppuosaa on treenattu sitten erillisenä, ja koko liikettä ei siis vielä varmaan kertaakaan kokonaisena. Mielestäni ihan hyvällä mallilla ollaan tässä. Nyt pitää vain vähitellen pidentää lähetysmatkaa.

Hyppynouto on kunnossa. Ei olla paljon tätä treenattu (kun en omista tokohyppyä) mutta sen kerran kun on päästy hyppäämään niin suoritukset ovat olleet virheettömät. Aina ei edes haukahdusta mukana… :)

Metallinouto on sitten se paha juttu. Sisällä ollaan jonkin verran treenattu mutta edistys tuntuu kovin hitaalta. Pitoharjoitus vaatii edelleen suurta maanittelua. Noutaminen matolta sujuu välillä paremmin (lähes ilman jahkailua ja kapulan pyörittelyä kuonolla) ja välillä huonommin (menee pitkään kun on kokeiltava, olisiko sittenkin parempi ottaa kapulasta kiinni toiselta vai toiselta puolelta tai jos se pyörittelemällä muuttuisi paremmaksi…). Lisäksi puruote kapulasta on erittäin hentoinen (usein oikein kolisee hampaita vasten), mikä aiheuttaa tippumisvaaran. Kokeilin tänään huvikseni ulkona pallokentällä metallinoutoa ja aika epätoivoista se oli. Toki kentällä oli erikoisen paljon irtohiekkaa mutta silti Apla ei tuntunut pystyvän ottamaan kapulaa suuhunsa (inhottava metalli ja inhottavaa hiekkaa meinaa tulla suuhun!); lopulta se sai toisen tassunsa kapulan alle ja siten oli parempi ottaa metallihökötys suuhun. Meidän pitää varmaan etsiä koe, missä on nurmialusta niin olisi mahdollisuuksia saada edes jotain pisteitä metallinoudosta…

Kauko-ohjaus sujuu tyydyttävästi. 10 metristä on muutama sarja tehty aika hienosti, tosin ilman seiso-maahan vaihetta, jota harjoitellaan lähituntumassa. Eiköhän tämän jonkinlaiseen kuntoon vielä saa.

Luoksetulo on toinen ongelmallisempi juttu. Maahanmeno menee hienosti mutta seisomaan pysähtyminen ei ole niin terävä kuin haluaisin. Haluaisin myös päästä eroon käsimerkistä ja käyttää suullista käskyä mutta toistaiseksi käsimerkki tuntuu toimivan paremmin kun etäisyys pitenee. Pitäisi vain jaksaa tehdä tarpeeksi toistoja tarpeeksi lyhyeltä matkalta…

Tunnari on pieni kysymysmerkki. Oma löytyy melko varmasti mutta muut palikat tahtovat siirtyillä etsinnässä. Ei pahasti mutta ”epähuomiossa” välillä. Lisäksi tässäkin Aplan ote palikasta on välillä aika hentoinen ja joskus se on sitten päässyt tipahtamaan suustakin. Tunnaria olemme treenanneet lähes pelkästään sisällä ja lyhyellä matkalla jotta olen voinut puuttua virheisiin. Varmuutta tähän kaivattaisiin.

Summa summarum: Toivoa on mutta töitä on vielä tehtävä. Aplalta ei onneksi into lopu. :)

Otin tänään toista kertaa käyttöön pahvista askartelemani harjoitus-PK-hyppyesteen. Eilenkin piti yrittää mutta oli liian tuulista eikä kyhäelmäni tahtonut pysyä pystyssä… Nyt minulla on käytössä n. 70cm korkea este, jolla siis aloittelemme tätä treeniä, tavoitteena sitten se metrisen esteen suorittaminen… Tuntuu kyllä hurjalta, että Apla hyppäisi 2,5 kertaa säkäkorkeutensa verran mutta yrittänyttä ei laiteta. Uskalsin aloittaa 70-senttisellä esteellä kun Apla on kuitenkin agissa joskus maksiesteen yli hypännyt ja tokoestettäkin melkein tuon korkuisena on kokeiltu. Kun lihakset oli lämmitelty palloleikillä niin alettiin hyppyharjoitukset. Juoksin itse Aplan rinnalla ja hyppyytin kuin agilityssä ikään. Aluksi Apla kiersi esteen mutta sitten otin pallon Aplan nähden peliin ja heitin sen esteen yli samalla kun Apla hyppäsi. Hienosti menivät yli molemmat (pallo ja koira)! Otin vielä toisen kerran niin, että olin itse paikoillani ja käskin Aplan hypätä pallon kera ja hyvin meni. Enempää ei sitten hypittykään, on varmaan aika kuormittavaa koiralle. Täytyy aina silloin tällöin ottaa tuota estehyppyä; minulla on varastossa myös 80 ja 90 cm:n estepalat mutta totutellaan nyt ensin tuohon 70-senttiseen. Vaikea sanoa, riittääkö Aplan rahkeet metriseen hyppyyn. Siinä pitää jo hyppytekniikkakin olla huippukunnossa. Ei oteta asiasta paineita. Jos joskus PK-kokeisiin asti päästään niin otetaan sitten vaikka nolla tuosta hypystä, ei meidän ”ura” siihen kaadu.