No niin, nyt on kotiuduttu kosiomatkalta. Vietimme viikon itä-Suomessa ja torstaina 2. lokakuuta kävimme sitten Varkaudessa tapaamassa Bjarturia. Sulhanen antoi hyvin positiivisen kuvan itsestään, täytyy sanoa. Apla veti edelleen vaikeasti saavutettavan roolia… Toisaalta kiinnostuksen osoituksia ei voinut olla huomaamatta mutta liian lähelle ei toista voinut päästää. Niinpä koirat saatettiin yhteen pienellä ulkopuolisella avustuksella. Astutus tapahtui kuitenkin lopulta helposti ja onnistuneesti. Jälkeenpäin Apla tuntui olevan hieman hämmentynyt ja harmistunut tapahtuneesta mutta ”no hard feelings” Bjarturia kohtaan: Apla kellisteli selällään Bjärrelle ja koirien välit olivat hyvät. Intoutuivatpa jopa pieneen yhteiseen vetoleikkiin narulelulla… :)

(kuva: Jutta Pyörre)


(kuva: Jutta Pyörre)

Toivoa siis sopii, että pennut saivat alkunsa. Nyt jännitetään seuraavat neljä viikkoa ennen ultrassa käyntiä… Voi kun meitä nyt olisi onnistanut!

Tässä odotellessa suunnataan tarmo kaikkeen kivaan tekemiseen. Tokoa treenataan, sillä siirsin VOI-debyyttimme marraskuun 1. päivälle. Aplan vire voi olla hieman juoksunjälkeisen vaisu tuolloin mutta itseä kiinnostaisi kokeilla kisaamista jälleen. On tässä onneksi aikaa vielä treenailla.

Agilityn suhteen ollaan juoksun aika treenitauolla. Katsotaan jos pääsisimme omatoimisesti harjoittelemaan kohtapuoliin kun ryhmä taitaa taukoilla vähän pidempään. Tampereella olisi kisat 26.10 ja 2.11., josko sitä ehdittäisiin vielä osallistumaan johonkin ennen mahdollista pentutaukoa.

Hakuryhmästä ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään (edelliset treenit meillä heinäkuun puolivälissä). Olen yrittänyt tuloksetta kysellä ryhmän tilanteesta. Näinköhän meidän pitää yrittää etsiä uusi ryhmä… Voi osoittautua vaikeaksi. Ei tällä treenitahdillakaan kyllä voi jatkaa. Eihän meillä suuria tavoitteita lajissa ole mutta tällä menolla ei kehitystä pääse tapahtumaan ollenkaan. Viikko sitten treenasin esineruutua ja ihan hyvin meni. Hienosti Apla irtosi etsimään ja esineet löytyivät, toiselle piti tosin lähettää kahteen kertaan. On se vaan kiva nähdä, miten Apla on niin innoissaan tästäkin harrasteesta!