Kerrataanpa viime aikojen harrastustapahtumia. Agilityn suhteen on ollut hiljaiseloa kun ryhmä ei ole treenannut. Tänään olisi ollut harjoitukset mutta jätin sitten menemättä oman flunssan ja autossa vielä alla olleiden kesärenkaiden takia… Samasta syystä täytyi jättää myös hakuilu tänään väliin. Tylsää. Toissa viikolla oltiin sentään hakutreeneissä, vähän vaihtelevasti meni. Oli tarkoitus, että Aplan treeniä olisi nyt vaikeutettu niin, että maalimies ei olisikaan ihan suoraan lähetyskohdalla vaan koira joutuisi hieman etenemään sivusuunnassa alueella. Eka ukko otettiin kuitenkin tavalliseen tapaan. Tämä meni muuten hyvin mutta Apla lähti aavistuksen vinoon kun halusi juosta polkua pitkin… Tämä on kyllä yleinen "ongelma" sillä eli se haluaa tietysti pienenä koirana päästä mahdollisimman helpolla ja usein etenee polkuja pitkin jos sellaisia vain on lähimailla. Ei se nytkään mitään tietenkään polun päästä löytänyt mutta vähän huono tapahan tuo tuollainen on. Toisen ukon oli tarkoitus olla sitten vaikeutetussa piilossa mutta ihan ei sijoittuminen ollut kohdillaan. Hyvin Apla kuitenkin löysi maalimiehen. Kolmas piti myös olla vähän pistoreitistä sivussa mutta nyt Apla vähän toikkaroi omiaan… Suoraan edessä oli nimittäin aika jyrkkä rinne ja Apla selvästi lähti yrittämään sen kiertämistä (taas yritti päästä helpommalla). No, ei sitä voinut kiertää, minkä Aplakin pian huomasi ja korjasi kurssiaan ja löysi maalimiehen lopulta aika helposti. Neljäs ukko oli sitten suoran piston päässä ja meni hyvin. Tällä kertaa Aplaa haukutettiin maalimiehillä aika paljon ja hyvin tyttö haukkui! Sai olla ihan ylpeä. Mietintää aiheuttivat nyt nuo maastonmuodot. Poluille hakeutumista pitää yrittää välttää, ja harjoitella jyrkkään rinteeseen ja muihin poikkeavan muotoisiin paikkoihin lähettämistä. Ihan hyvä ja informatiivinen treeni vaikka alkuperäiset tavoitteet eivät täyttyneetkään.

 

Tokoa treenailtiin vaihtelevasti, suoritusvarmuus on osittain vielä hakusessa useammassa liikkeessä. Tästä huolimatta kävimme debytoimassa voittaja-luokassa eilen lauantaina. Kisa pidettiin Mäntässä hevosmaneesilla. Pohja oli siis hyvin hajustettu, minkä Aplakin huomasi… No, paikallamakuulla aloitettiin. Se menikin hyvin ja pystyin jopa jonkin verran luottamaan koiraan eli uskoin, että ongelmia ei pitäisi tulla. Kymppi siis siitä. Näistä onnistumisista osaa iloita kun vuoden takaiset ongelmat on hyvässä muistissa. Seuraaminen oli ihan rutiinisuoritus. Kontakti hyvä, hieman Apla irtaantui parissa käännöksessä (näitä pitää treenata), muuten ok mutta ei kai ihan häikäiseväkään suoritus (liikkuri muuten unohti kokonaan käskyttää meille askeleet vasemmalle…). Ysi siitä. Liikkeestä istuminen meni hyvin, puoli pistettä meni kuulemma siitä, että koira olisi voinut istua hieman nopeammin. Kyllä nykytahti mulle riittää… Luoksetulon kanssa olin pähkäillyt paljon jo etukäteen. Olen yrittänyt opettaa Aplalle suullista käskyä tähän (AVO:ssa mentiin yleensä käsimerkillä). Toimii vaihtelevasti, matkan pidetessä vaikutus heikkenee. Alkuviikosta kokeilin sitten piruuttani kerran vanhaa käsimerkkiä ja koirahan pysähtyi melkoisen hyvin. Ajattelin jo sitten, että kokeilen samaa kokeessa… No, perjantaina halusin kuitenkin varmistuksen vuoksi kokeilla asiaa ja eihän se käsimerkki nyt oikein toiminutkaan. Päätin sitten kuitenkin mennä suullisella käskyllä. Pitkäksihän se pysäytys sitten kokeessa meni. Itselle näytti aika kamalalta mutta tuomari antoi kuitenkin ysin koko suorituksesta. Vauhti oli Aplalla kuitenkin koko ajan kohdallaan, toinen pysäytys oli nätti ja perusasentokin peräti melko tiivis. Jotain tuolle seisomaan pysäytykselle kuitenkin pitää tehdä.

 

Seuraavana sitten ruutu (tuomari teetätti kaikki liikkeet yhteen pötköön). Lähtöpaikalle astellessa huomasin, että oli tullut treenattua turhan pitkältä matkalta, ruutu olikin lähempänä kuin olin odottanut… Perusasentoon käydessä Apla hieman äänteli ja taisipa päästää haukahduksen myös lähetyskäskyyni. Täysiä se päästeli ruudun luo mutta pysähtyi sen vasemmalle puolelle… Epäilemättä sekoili taas merkin kanssa. No, juoduin antamaan vielä muistaakseni kaksi lisäkäskyä ennen kuin koira osui ruudun sisään maahan. Kuvittelin jo tässä vaiheessa, että liike nollautui mutta tein sen kuitenkin loppuun, mikä menikin hyvin. Hämmästyksekseni saimmekin tästä sekoilusta kuusi pistettä! Taas sai huomata, että pitäisi lukea se sääntökirja kunnolla… Hyppynoudosta meidät palkittiin ysillä: Apla haukahti lähdössä ja asettautuminen perusasentoon kesti hieman. Ei meillä yleensä ole tässä ollut haukkuongelmaa mutta nyt siis koettiin sekin. Metallinouto epäilytti itseäni etukäteen. Järjestäjien kapulat olivat vähän erimallisia kuin omani, pienimmän kokoisessa keskiosa oli n. lyijykynän paksuinen kun meidän harjoittelukapulassa se on reilusti paksumpi. Valitsin kuitenkin pienimmän kapulan jos se olisi vähiten inhottava Aplalle. No, iljettävä tuo taisi joka tapauksessa olla. Moneen kertaan kapulaa piti sovittaa suuhun ennen kuin Apla sen "pitkin hampain" minulle toi. Tuomarikin kommentoi, että koira selvästi inhoaa kapulaa… Olisiko se paljon selvempää voinut olla. Arvosanaksi tuli seitsemän.

 

Tunnistusnoudossa sattui sitten alokasmainen virhe. Kun liikkeenohjaaja tuli noutamaan minulta palikkaa niin Apla nousi paikaltaan ihmettelemään, että mitäs nyt oikein tapahtuu. Siinä se sitten seisoskeli puolentoista metrin päässä minusta sen aikaa kun liikkuri vei palikat paikoilleen. Jouduin kutsumaan koiran uudelleen perusasentoon ennen kuin pääsimme jatkamaan liikettä. Tulipa tyhmä tunne tuossa kohtaa! Olisi selvästi kannattanut joskus harjoitella tuota osiota… Minä kun itsekseni olin treenaillut niin olin aina myös itse vienyt kapulat. Tämän siitä sitten saa. No, itse tunnarin loppuosa meni hyvin eli Apla haki oikean ja vieläpä pahemmin muita palikoita siirtelemättä. Arvosanaksi kuitenkin vain vitonen tästä. Kyllä harmitti! Lopuksi vielä kaukokäskyt. Tässäkin harmittava moka eli yksi lisäkäsky maahanmenoon (sanoin liian lyhyenä). Tässäkin liikkeenohjaaja hieman mokasi eli käskytti kaksi kertaa saman sarjan… Pientä liikkumista oli myös kuulemma tapahtunut (itse en havainnut), arvosanaksi 7½. Kokonaisvaikutukseksi vain seiska (aika pudotus kun yleensä meillä ollut 9 tai 10), tuomari puhui haukkumisesta ja kyllähän Apla hieman äänteli välillä, ei kyllä koskaan ennen ole ollut kokeessa noin äänekäs. Ehkäpä myös maan nuuskimiset liikkeiden välillä vaikuttivat kun jouduin pariin kertaan toistuvasti kutsumaan koiraa seuraavaan liikkeeseen. Ei siis enää maneesikisoihin! Ei Apla kyllä yleensä esim. lenkillä paljon hevosenkakasta ole välittänyt mutta kai se nyt vain vei huomion. Ja hallikisat taitaa vaikuttaa myös tuohon haukkumiseen, ainakin epäilen. Täytyy silti ottaa vastaisuudessa treeneissäkin tiukka linja ääntelyn suhteen (nythän en esim. ruututreenissä ole lähtöhaukahdukseen yleensä puuttunut ettei innokkuus lähteä katoaisi). Mutta niin, kokonaisuutena en osannut olla niin kovin pettynyt kisaan. Apla toimi kohtuullisen hyvin huolimatta juoksunjälkeisestä "matalamman aktiivisuustason" vireestään. Tyhmiä virheitä tuli tehtyä ja muutama juttu vaatii selkeästi kunnolla lisäoppia (etenkin ruutu) mutta oli varmasti hyödyllistä käydä katsastamassa kisakunto ja hakea kokemusta. Arvostelu on kuitenkin voittajassa huomattavasti tiukempaa kuin avoimessa luokassa (esim. juuri tuosta haukahtelun noteeraamisesta huomaa). Hämmästyksekseni emme lopulta jääneet ykköstuloksesta kuin vaivaiset 4 pistettä loppupisteillä 252. Tällä irtosi myös luokkavoitto kun kaikille koirille sattui muutamia lapsuksia suorituksiin. Ihan hyvä mieli jäi kisasta, nyt vain kisatauolle ja treenaamaan! (Tai pentuja hoitamaan; katsotaan, mitä ultrassa huomenna näkyy!)