Vuosi on sitten vaihtunut mutta eipä tuo koiran elämää paljon hetkauta. Olemme vuodenvaihteen jälleen itä-Suomessa ja pakkasukko ainakin näyttää voimiaan tälle talvelle. Ihan mukava ulkoilusää kunhan pysyy liikkeessä! Joulu meni Tampereella ja saatiinhan sitä luntakin lopulta hieman mustan maan peitoksi. Välipäivinä tein Aplan kanssa pitkät lenkit, sai vähän sulateltua jouluruokia ja Aplaa väsytettyä kun muuten aktiviteetit oli aika vähissä.

 

Sunnuntaina ennen joulua käväisimme pitkästä aikaa hakutreeneissä. Edellisestä kerrasta oli taas aikaa, parisen kuukautta ellen aivan väärin muista… Kun oli kolme tuntia viettänyt nollakelissä läpimärässä metsässä treeniseurana pari sakemannia ja pari malikkaa sitä mietti märkänä ja kylmissään kotiin tullessaan, että miksi tuon pienen palveluskoirani kanssa viitsin yrittää hakuilla… No, kiinnostaa katsoa, mihin rahkeemme riittävät ja lisäksi koira tykkää niin paljon lajista! Nyt on treeneissä joulutauko mutta sopii toivoa, että jatkossa tänä vuonna pääsisimme säännöllisesti treenailemaan, jotta kehitystäkin voisi tapahtua taidoissa. Viime kerralla otettiin taasen ihan normiharjoitus eli neljä ukkoa valmiissa piiloissa. Ihan ok treeni. Parilla kertaa Apla lähti hieman vinoon (no, toisella aika paljonkin…) mutta päätyi lopulta oikeaan suuntaan. Ehkä tuo vinoutuminen johtui osittain taas maastosta (koira pyrkii löytämään helppokulkuiset reitit) mutta pitää nyt olla tarkkana asian kanssa. Tuota vinoon lähtemisen ongelmaa meillä ei ole oikeastaan vielä ollutkaan, toivottavasti ei ole nyt kehittymässä. Neuvoksi sain myös katsoa lähetyspaikat huolella eli niin, että koiralla olisi edessään mahdollisimman esteetön "baana" lähteä suoraan kohti takalinjaa. Maalimiehillä Aplalta tuli oma-aloitteisesti muutaman haukun ilmaisu, minkä jälkeen sitä aina vielä haukutettiin lisää piilolla. Hyvin haukkua irtoaa mutta käytös maalimiehellä oli vielä vähän sekavaa: Apla tunki välillä päätä pressun alle tarkoituksenaan ilmeisesti päästä nuolemaan maalimiehen naama palkkaa saadakseen… Eipä ollakaan tuollaista haukutusta harjoiteltu vaan itsekseni olen vain tehnyt "kokeenomaista" treeniä eli ilmaisun (vaihtelevasti 3-25 haukkua) jälkeen palkka ja vapautus. Voisi nyt kokeilla myös tuollaista ilmaisukäytöstreeniä eli palkan jälkeen pysytään paikoillaan ja uudesta haukusta taas palkka ja tätä toistetaan muutamia kertoja.

 

Tokossa ei olla paljoa mitään tehty, lähinnä lenkin lomassa jotain pientä. Kerran kävin kentällä kokeilemassa ruutua mutta tauon jälkeen se oli taas Aplalla hakusessa… Positiivista jälleen se, että noutokapulalle oli kovasti intoa, jopa karkasi kerran. Innosta vain tahtoo ne äänijänteet löystyä…

 

Joulua edeltäneet agitreenit peruttiin, kuinka ollakaan, mutta kävimme taas omatoimisesti hieman treenailemassa. Tiistaina 30. päivä oli "epäviralliset harjoituskisat" ja päätinpä mennä Aplan kanssa kokeilemaan. Ilmoittauduin sekä mölliluokkaan että kisaaviin, jotta saataisiin kunnolla kisamaista treeniä. Möllirata oli aikas helppo ja looginen ja siltä tuloksena nolla ja ihanneaikakin alittui reilusti 24 sekunnilla. Kisaavien rataan tutustuessa alkoi hirvittää, sillä siellä oli aika monta haasteellista kohtaa. Tasoltaan rata oli reilusti ykkösiä vaativampi, olisiko jopa kakkosluokan tasoa (vaikea sanoa kun ei ole kokemusta). Edellämme menneet koirakot näyttivät niin ammattilaisilta, että me ei oikein olisi kuuluttu joukkoon (ei kisakokemusta, kolmas möllikisarata edessä) mutta mentiin sitten kuitenkin kokeilemaan. Ja Apla yllätti minut kyllä täysin! Nollarata oli erittäin lähellä mutta A:lta napsahti sitten kontaktivirhe alastulossa (liikaa mentiin kontakteja ilman kunnon pysäytyksiä, tällä radalla A kahteen kertaan, ja en ollut huolellinen varmistamisessa). Silti olin rataamme huipputyytyväinen. Edes treeneissä ei Apla olisi voinut mennä niin hyvin! Parissa kohtaa pelkäsin, että Apla säntää väärälle esteelle (eli jatkaa suoraan eteenpäin vaikka pitäisi kääntyä) mutta ei. Ja takanaleikkauksia tuli tehtyä monta eikä Apla niistä häiriintynyt kuten yleensä. Olin niin iloinen suorituksen jälkeen, samoin Apla! Hieno rata meidän kokemuksella. Ihanneaikakin alittui n. 9 sekunnilla. Ei Apla mikään mahdottoman nopea tykki ole ja voin hyvin kuvitella, että jos joskus sattuisimme pääsemään ylempiin luokkiin niin nopeudesta voisi tuloksen teko jäädä kiinni, mutta minulle tietysti helpompi ohjattava kun ei ihan salamavauhtia viiletä.

 

Tiistai-illan kisailusta sai ainakin itseluottamusta suunniteltuun agikisadebyyttiimme 11. tammikuuta. Toivottavasti vain hyvä kenraaliharjoitus ei enteile huonoa virallista kisaa…

 

Alla pari kuvaa joululomalta.