Pistetäänpäs taas blogia ajan tasalle… Kaikenlaista on taas tullut koirien kanssa touhuttua, uusia ja vanhoja juttuja. Helatorstaina tosin koirat saivat olla kotona kun emäntä kävi opiskelemassa uusia asioita PK-hakukokeen talkoolaisena. Jouduin tai pääsin sitten toiminnan ytimeen eli maalimieheksi henkilöetsintään. Olikin tosi mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! Sai nähdä aitiopaikalta, miten hakukoe toimii ja miten erilaiset koirakot suoriutuivat tehtävistään. Paljon uutta tietoa tuli imettyä tulevia treenejä ajatellen. Välillä taivaalta tippunut sadekaan ei paljoa haitannut, ruumisarkkumaisessa umpipiilossa maatessa ei edes kastunut, eikä onneksi ahtaanpaikankammokaan iskenyt päälle… Siellä saikin viettää tovin jos toisen yhtämittaa kun useampi koirakko peräjälkeen ei minua sieltä bongannut… joku taas yritti kuopia itsensä väkisin lautarakennelman sisään. Kaikenlaisia hakukoiria siis tuli nähtyä, tai ainakin kuultua. :)

 

Perjantaina oli vuorossa agitreenit ja lauantai aloitettiin issikkalenkillä. Kelpuutin Rúninkin jo mukaan lenkille ja hyvin tyttö jaksoi (en kyllä epäillytkään!) vaikka tehtiin ihan kohtuullinen lenkki ja puolivälissä pysähdyttiin metsälammelle koiria uittamaan. Pennulla oli vauhti päällä. :) Porukan ainoa uros oli Rúnista vähän liiankin kiinnostunut mutta ehti pentunen tehdä tuttavuutta Emman ja Abbankin kanssa. Kivaa oli. Loppupäivä emännällä menikin jälleen talkoohommissa, agilitykisoissa tällä kertaa. Ihan mukavaa, varsinkin kun sää suosi.

 

Sunnuntaina lähdin sitten koirien kanssa kyläreissulle Pornaisiin. Siellä hoidettiin sitten myös Rúnin valokuvaus, josta mainitsin jo aiemmin; kuvaajan kanssa kun sompailtiin sopivaa päivää uusiksi moneen kertaan. Ihan kelvollisesti kokonaan ulkoilmassa toteutettu kuvaussessio meni. Ensin otettiin kuvia valkoista taustaa vasten, sitten pihamaalla eri asennoissa ja myös juoksukuvia kameraa kohti. Viimeksi mainitut olivat helpoimpia, paikallaan makaaminen ja kameraan katsominen taas vaikeinta… Olikin homma saada Rúnin katse kameraan eikä minuun! Kuvaaja sai kyllä käyttää koko laajan houkutteluäänirepertuaarinsa, että saatiin toivon mukaan edes joitakin onnistuneita otoksia. Lopuksi kuvaaja otti minulle kiitokseksi joitakin kuvia Rúnista sekä minusta ja koirista. Toivottavasti saisin pian nuo kuvat nähtäväkseni! Mahdollisuuksista saada Rúnin kuva lopulliseen kirjaan ei osaa vielä sanoa, päätöksen tekevät muut kuin kuvaaja. Toivossa eletään, että pentuni pääsisi kirjan sivulle! Tosi mielenkiintoinen kokemus oli kyllä tuo itse kuvauskin. Ja Rún käyttäytyi ihan hyvin, mitä nyt tosiaan olisi voinut pitää hieman vähemmän katsekontaktia minuun. :)

 

Koirat jäivätkin sitten kolmeksi päiväksi tuonne Pornaisiin tätini luo hoitoon kun emäntä oli työkeikalla Helsingissä. Hyvin oli kuulemma mennyt. Erityisen iloinen olen siitä, että Rún ei ollut aiheuttanut mitään vahinkoja sisällä vaikka kylässä oli matot lattioilla ja kaikki. Jotain aikuistumista siis tuossa pennussa on tapahtunut!

 

Torstaina ajeltiin sitten kotiin ja iltapäivällä suunnattiin jo agitreeneihin. Aika rankkaa sadettakin tuli välillä mutta eipä tuo menoa haitannut. Aplan kanssa mentiin hieman säästeliäästi tulevia koitoksia ajatellen. Uutena huolena tuli kuitenkin esille huolimattomuus keppien lopussa: viimeinen pujottelu jäi useaan kertaan tekemättä. Tämä johtui kyllä taatusti siitä, että olen viime aikoina palkannut sitä lelulla heti keppien jälkeen saadakseni pujotteluun lisää vauhtia. Eipä kannata tätä taktiikkaa enää harrastaa kun koira näyttää ennakoivan lelun heiton… Jollain ilveellä vauhtia kepeille olisi kuitenkin kehitettävä.

 

Viikonloppu oltiinkin taas mökillä, mistä käsin kävin agilitykisoissa Nokialla. Lauantai-aamu aloitettiin heti yhdeksän jälkeen ekalla startilla. Mukana samassa luokassa kisaamassa oli myös Aplan Abba-sisko, Tunturiketun Ö-tytöt edustivat siis rotuamme noissa karkeloissa. Meidän rata meni kohtuullisen vauhdikkaasti ja ihan hyvin. Maalissa luulin meille tulleen nollaradan mutta kuulemma tuomari oli nostanut kätensä ylös keinun kohdalla. Tuo este mentiinkin vähän liian vauhdikkaasti mutta olin kyllä ollut katsovinani, että Aplan etutassut olivat kontaktipinnalla ennen kuin sännättiin eteenpäin. Mutta siinä kiireessä ei omista havainnoistaan voi olla mitenkään varma. No, hämmästykseni oli suuri kun meidät kuulutettiinkin palkintojen jakoon, sijoitus oli toinen puhtaalla radalla ja serti napsahti myös eli kutsu siirtyä kakkosluokkaan. Tosi iloinen yllätys! Tuloslapussammekin on aluksi kirjoitettuna vitonen mutta sitten se on pyyhitty oli ja merkitty nollaksi… Hieman mystistä mutta tyydyn päätökseen. :)

 

Loppukisaviikonlopun suunnitelmat menivätkin sitten uusiksi tuon luokanvaihdon ansiosta. Kävimme välillä muutaman tunnin oleilemassa mökillä ja palasimme sitten kisapaikalle kakkosten B-kilpailuun. Hieman jännitti, miten startti korkeammassa luokassa sujuu mutta rata ei vaikuttanut mitenkään mahdottomalta. Alku menikin hyvin mutta sitten muurin jälkeen tuli ongelmia: olin suunnitellut valssaavani tuon esteen jälkeen ennen jyrkkää käännöstä seuraavalle hypylle mutta enpä sitten kunnolla ehtinytkään (mitä kyllä uumoilin jo etukäteen) ja ajauduin ihan liian lähelle hyppyä. No, Apla sitten kiersi sen ja jäi ihmettelemään toiselle puolelle, että mitäs nyt. Tuossa tilanteessa olisin järkevästi voinut ohjata sen kiertämään hypyn jälleen ja siitä eteenpäin mutta kun peräännyin niin Apla hyppäsikin tuon hypyn väärään suuntaan ja siitä meille hylkäys. Loppurata meni kuitenkin taas mallikkaasti. Tietysti harmitti tuo oma moka (olisi pitänyt jättää koko valssisuunnitelma pois kun jo ilman koiraa se tuntui hankalalta) mutta muuten hyvin mennyt rata antoi kuitenkin uskoa tekemiseen.

 

Sunnuntaille olin myös ilmoittautunut kahteen starttiin mutta omat aikataulut eivät antaneet mahdollisuutta osallistua kuin toiseen. Tällä välin Abbakin oli kerännyt kaksi nousunollaa ja siirtynyt kakkosluokkaan (hienoa!), joten taas olivat siskokset samassa kisassa. :) Kyseessä oli hyppyrata (eka kokemus meille sellaisesta), ei mikään mahdoton taaskaan. Olimme edellisen päivän tapaan ensimmäisinä suoritusvuorossa, ei ainakaan ehtinyt hermoilla liikaa mutta ei toisaalta paljon nostattaakaan koiraa (eipä Apla tosin agiin paljon sellaista kaipaakaan). Radalla sai juosta ihan kunnolla mutta niin vain teimme virheettömän suorituksen! Olimme molemmat tosi iloisia. Aplan vauhti ei ollut mitään hirmukiitoa, varmasti kova helle ja alkanut valeraskaus vaikuttivat, mutta aikamme riitti kisassa kolmanteen sijaan ja näin meille ensimmäinen nousunolla kakkosista! :) Viikonloppu meni kyllä reilusti yli odotusten, ei voi muuta sanoa. Apla ja Abba tekivät hienoja suorituksia ja aurinko paistoi! Tänään kisapaikalle oli tilattu oikein palokunnan sammutusauto kastelemaan pölisevä hiekkakenttä ja se olikin varmasti onnistunut veto. Auringon porotus oli kuitenkin koirille  - ja tuomarille -  aika armoton. Joka tapauksessa viikonloppu oli kiva ja antoisa kaikin puolin.