Ei ole taas ehtinyt kirjoittelemaan aikoihin... Nyt on sentään palattu lomilta arkeen eli ehkäpä elämä taas säännönmukaistuu (tai tylsistyy) sen verran, että ehtisin treenailemaan koirien kanssa ja mahdollisesti siitä joskus jotain tänne blogiinkin kirjaamaan. Saa nähdä.

Loman loppupuoli meni tutusti ennen kaikkea mökillä. Koirien vapautta joutui kuitenkin rajoittamaan ensin rannat vallanneen sinilevämössän (olikin vaikea "selittää" innokkaille uimareille, miksi ei yhtäkkiä ollutkan suotava mennä veteen...) ja sitten Rúnin juoksun takia. Sulhasehdokas löytyi Runskille ihan mökkitien varrelta: norwichinterrieri Vikke tuntui miellyttävän Rúniakin... Olisi siitäkin yhdistelmästä voinut tulla mielenkiintoisen näköistä jälkikasvua! Toinen poikaystävä Rúnilla oli itä-Suomen vierailullamme: laika/porokoira-Artun kanssa meno oli railakasta, ei paljon haitannut vaikka Arttu on leikattu... Luulisin, että Rúnin astuttaminen tulevaisuudessa tulee olemaan hieman helpompaa kuin Aplan aikanaan.

Joensuuhun mennessä poikkesimme Pieksämäellä issikoiden tokomestaruuskokeessa. Siitä kehkeytyikin pieni kesälomareissu kun päädyin yöpymään P-mäellä kun Aplan luokka oli laitettu alkamaan jo aamuyhdeksältä. Äitini tuli Joensuusta lapsenvahdiksi ja yövyimme motellissa, mistä oli lyhyt matka aamulla kisapaikalle. Lapsenlikka työnteli Elsaa rattaissa Aplan ja minun ollessa kehässä ja hyvinhän se meni (ei siis toteutunut pahin ajatukseni eli pikkutytön huuto raikaa koesuorituksemme ajan...). Aplan kanssa ehdin tehdä pienen lenkin ja kisahallin ulkopuolella n. 20 sekunnin paikallaoloharjoituksen ennen kuin tultiin pyytämään aloittamaan kisa. Siitä sitten vain kehiin!
Paikallamakuulla aloitettiin. Hieman minua hermostutti kun viimeksi oltiin tehty kisanomainen paikallaolo vuosi sitten edellisessä kokeessamme, eikä oltu sen jälkeen edes treenattu muiden koirien (paitsi Rúnin) läsnäollessa tai vieraissa paikoissa. Aplan läheisriippuvuuden ja aiemman vaikean historiamme tämän liikkeen osalta muistaessa oli pakko siis vähän hermoilla... Mutta turhaan: kymppi napsahti! Hienoa, Apla! Olin tästä supertyytyväinen, kokeen tavoite oli jo melkein saavutettu.

Muut liikkeet teimme pienen tauon jälkeen yhdessä pötkössä. Seuraamisesta tuli 9, pientä epätarkkuutta lienee jossain ollut, en muista kommentoiko tuomari mitenkään. Liikkeestä istumisesta 10, tämä on meillä aikas varma liike (tietysti kun sanoo näin niin seuraavassa kokeessa se menee nollille). Luoksetulossa eka pysäytys meni taas vähän pitkäksi mutta ilmeisesti ei niin pahasti kuin minulle näytti kun saimme liikkeestä 9. Taitaa olla paras arvosana, mitä koskaan ollaan tästä saatu! Täytyy olla tuuria, ei todellakaan olla tehotreenattu tätä (lähinnä koeviikolla muutama "paniikkitreeni"). Ruutu oli vähän kummallinen. Mokasin itse kun pysäytin koiran liian aikaisin eli se ei ollutkaan vielä ruudussa. Annoin sitten uuden käskyn, jolla eteni kuin etenikin ruudun sisälle (ei olla koskaan tätä korjaamista harjoiteltu!), minne käskin suoraan maahan. Arvosanaksi tuli 7. En nyt oikein tiedä (en ole jaksanut luntata sääntökirjaa), mistä tuo tuli, kun mielestäni yksi lisäkäsky on sallittu. Jotain sakkoa tuli kyllä Aplan sivulletulon pompahduksesta.

Estenouto meni hyvin: 9,5 pistettä. Muistaakseni hieman ripeämmin olisi voinut tarttua kapulaan, mutta olen tyytyväinen suoritukseen kun oli kuitenkin vieras kapula, johon ei olla totuttu. Metallinouto menikin sitten nollille, kapulaa ei vain taaskaan voinut ottaa suuhun. Tätä hieman hämmästelin kun viimeistelyharkoissa olin saanut omalla kapulallamme jopa aika vauhdikkaita noutoja. Kisatilanne ja ennen kaikkea vieras ja ehkä oudonmallinen kapula ovat sitten ilmeisesti vielä liikaa.

Tunnarista tuli vain 6 pistettä. Apla kyllä toi oman mutta muita palikoita piti taas "maistella" vaikkakaan ei nostanut niitä maasta. Tätä toimintoa ei harjoituksissa ilmene, kisatreeniä siis tarvittaisiin. Kaukoissa vähän sama homma: kisassa monesti tarvitaan jossain kohtaa tuplakäsky, niin nytkin. Ihan turha pistemenetys. Kokonaisvaikutuksesta tuli 9. Pisteitä kertyi yhteensä 254 eli vaivaiset kaksi pistettä jäimme ykköstuloksesta. Harmitti tietysti mutta päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin onnistumiset, pienestä oli ykkönen kiinni. Meidän treenimäärällä ja -laadulla tulos oli erittäin hyvä. Ehkä yritän vielä pinnistää jonkin kokeen nyt syksyn aikana, jos vaikka se ykkönen heltiäisi. Onhan meillä jo ennestään yksi 4 pisteen päähän ykkösestä jäänyt tulos, että jospa se sieltä vielä heltiäisi... Oltiin muuten myös rotumestareita VOI-luokassa.

Hakuakin on harrasteltu, jopa parissa treenissä käyty ja esineitäkin aina joskus oltu etsimässä. Nyt olen kahtena torstaina päässyt myös ryhmän tottisvuorolle, huikeaa edistystä. Viime kerralla kokeiltiin Aplan suhtautumista starttipyssyn paukkeeseen. Aplahan vähän kammoksuu ilotulituksia ja oli luonnetestissä laukauskokematon, joten oli ihan mielenkiintoista nähdä, miten se pyssynpaukkeeseen suhtautuu. Tein Aplan kanssa pieniä seuruupätkiä ja leikin kun ammuttiin. Ensin A pysähtyi puoleksi sekunniksi kun laukaus kuului mutta jatkoi sitten tekemistä entisellä innolla. Muutaman paukun jälkeen ei juuri reagoinut, noteerasi kyllä äänet mutta ei antanut niiden häiritä. Hieno juttu! Vielä kun opeteltaisiin hyppäämään se metrinen este... Ei kyllä olla edes treenattu kun tuolta kentältä ei löydy matalampaa harjoituskappaletta. Pitäisi treenata varmaan tokoesteellä jos joskus olisi tilaisuus.
Agilityäkään ei olla tyystin unohdettu. Pitäähän seuran kausimaksulle saada vastinetta ja niinpä kävin tällä viikolla itsekseni tutustumassa seuran halliin ja esteisiin. Täytyi ottaa Elsa mukaan mutta ihmeen hyvin pikkutytön kanssa meni. Ensin istuskeltiin rattaissa kentän laidalla ja sitten päästin konttailemaan ja Elsalla olikin oikein hauskaa seurata meidän treenejä. Ihan täysillä ei kyllä itse pystynyt koiriin keskittymään noissa oloissa mutta parempi kuin ei mitään.  Apla ja Rún olivat kyllä ihan innoissaan. Aplan kanssa tein pieniä radanpätkiä ex tempore ja vauhtia ja intoa löytyi. Rúnin kanssa kokeilin muutamaa hyppyä (rima maassa ja sitten medi-korkeudessa), putkea ja keppejä alkeellisesti. Runski päätti sitten oma-aloitteisesti laajentaa estevalikoimaansa A:lla ja puomilla... :) Oli tietysti nähnyt kun Apla teki niitä ja halusi itsekin koettaa. Puomia oli sen kanssa menty joskus edellisvuoden keväänä muutama kerta avustajan ja namien kanssa, A:ta ei koskaan. Ja nyt Rún meni ne ihan itsenäisesti kuin vanha tekijä. On mulla siinä hyvä harrastuskoira! Ihan surettaa, miten vähän pystyn sen kanssa touhuamaan ja potentiaalista hyödyntämään nykymenolla. Täytyy nyt tuolla agihallilla koettaa käydä useammin kun se Elsankin kanssa voisi vaikka onnistua. Ei ne treenit niin korkeatasoisia taatusti meillä ole mutta olisipahan vaihtelua ja hauskuutta koirille ja itselle (sekkä Elsalle!) ainakin.