Uuden vuoden lupauksia

Vuosi on jälleen vaihtunut uuteen mutta entisillä kuvioilla mennään koirienkin osalta. Rúnille tuli muutama päivä sitten kolme vuotta ikää täyteen. Ei kyllä uskoisi! Ei siitä taida aikuista tullakaan vaikka ikää kertyy ja pennutkin on jo maailmaan pyöräytetty. Nyt kun Rún on vielä tiputtanut vähätkin karvansa niin sen olemus on ihan kuin pennulla. Tällaisiako ne vapaan kasvatuksen tulokset sitten ovat? :)

Uuden vuoden alkaessa pitäisi kai ottaa katsaus edellisvuoteen ja miettiä suunnitelmia tulevalle. Koirien osalta se on aika nopeasti tehty. Molemmat pysyivät terveinä ja iloisina, mikä on kaikkein tärkeintä. Harrastusrintamalla kävimme Aplan kanssa muutaman agistartin (olisiko peräti viisi) mutta se kolmas nousunolla kohti kolmosluokkaa odotuttaa edelleen itseään. Saisikohan tänä vuonna vähän aktiivisemmin kisattua. Vaikka ei kai meillä sinne kolmosiin mikään erityinen kiire ole tuloslistojen häntiä koristelemaan… Harmi vain, että näin alkuvuodesta kisoja on niin vähän tällä seudulla; minnekään kauaksi en jaksa ryhtyä ajelemaan. Tokon suhteen pitäisi tänä vuonna korkata EVL Aplan kanssa. Odottelemme suosiolla kevättä ja ulkokisoja paristakin syystä. Ensiksikin emme ole vielä kisavalmiita ja toisekseen ulkona Apla toivottavasti ääntelisi koesuorituksen aikana vähemmän kuin halliolosuhteissa. Näyttelyissä käydään jos käydään.

Rúnin kanssa harrastustavoitteet keskittyvät tokoiluun. ALO-luokka pitäisi saada kahlattua läpi ja AVO:onkin periaatteessa voisimme päästä melko pienellä lisätreenillä (paikallaolo ja luoksetulon pysäytys suurimmat opeteltavat asiat). Ennen kaikkea Rún tarvitsisi ryhmätreenejä, jotta ääntelyä ja riekkumista pääsisi kitkemään suorituksista pois. Agilityä kiinnostaisi yrittää myös Rúnin kanssa mutta alkeiskurssille olisi päästävä. Yksityiseltä sektorilta en ole sopivia kursseja löytänyt; pitänee siis odotella oman seuran kursseja keväällä (ja ensin läpäistä karsintaprosessi). Vähän intoa kyllä hillitsee se epäilys, että Rún olisi maxi-kokoa, jolloin kyllä kisaaminen (ja mikset treenitkin) olisi aika haasteellista. Muutamassa näyttelyssä voisi Rúnin kanssa yrittää käydä vaikka minun silmissä se nyt plakkarissa oleva EH on ihan hyvä tulos…

Vuoden alussa tein itselleni jonkinlaisen lupauksen, että yritän panostaa hieman enemmän koirien kanssa tokoiluun. Vielä kun nyt on toiveissa, että vapaa-aikani ainakin teoriassa lisääntyisi arkiyksinhuoltajuuden loppuessa niin voisin oikeasti päästä iltaisin treenailemaan rauhassa. Ja kun saan ostettua sen haukunestopannan niin kehtaisi oman ja kanssaihmisten ärsyyntymiskynnyksen ylittymättä pitää yhteistreenejä ulkokentillä koirille…

Lupausta tuli jo vähän lunastettua menneellä viikolla kun kävinkö peräti kolmena päivänä vähän treenailemassa. Aika historiallista. Tässä tosin oli motivaationa lauantaille varattu kisamainen treenisessio seuramme hallilla… Talven tulosta on ollut haittaa ja hyötyä tässä tokoprojektissa. Toisaalta lumi (ja myöhemmin tuleva jää) vievät hyviä kenttiä pois käytöstä mutta toisaalta pikkutreenari-Elsa viihtyy oikein hyvin harjoituksissa mukana kun saa peuhata lumikasoissa sen aikaa kun koirat treenailevat. Sisällä Elsa on innokas koirakouluttaja kyllä. Yhtenä päivänä löysi koirien narulelun ja alkoi sillä sitten leikittää Aplaa ja Rúnia ilmoittaen samalla suureen ääreen, että ”minä reenailen”. Oli siinä naurussa pitelemistä… :) Varmaan pitää 3-vuotissynttärilahjaksi ensi syksynä ostaa tytölle oma koira, jota saa alkaa kouluttamaan!

Mutta niin, lauantaina kävin koirien kanssa ”kisamaisissa tokotreeneissä”. Siinä sai valita 3 liikettä + mahdolliset ryhmäliikkeet, jotka sitten kukin koirakko saa tehdä vuorollaan kisanomaisesti mutta kuitenkin niillä palkkaamisilla ja häiriöillä, mitä itse haluaa. Todella hyödyllinen treenikonsepti, en vain ole ennen päässyt/saanut aikaiseksi mennä mukaan kun jo viime vuonna tällaisia oli kerran kuukaudessa. No, nyt ilmoitin sitten mukaan molemmat koirat. Apla sai aloittaa. Ekana paikallaolot. Sekä makaaminen että istuminen menivät hienosti (jos ekassa maahanmenossa tullutta haukahdusta ja vapautuksen jälkeisiä ääntelyitä ei lasketa). Näitä ei edelleenkään ole treenattu mutta ilahduttavan hienosti menee. Apla jatkoi sitten Z-liikkeellä, joka menikin muuten hienosti jos ei taaskaan ääntelyä lasketa… Toisena luoksetulo, joka sekin oli ihan ok vaikka stopit venyivät noin koiran mitan verran. Vauhtia oli kuitenkin reilusti kun tällä kertaa käskytin ekan tänne-kutsun reippaalla äänellä (kun joulukuun möllitokossa sanoin niin laimeasti, että Apla ei ekalla käskyllä lähtenyt minnekään); jokin keskitie omaan äänenpainoon olisi tässä suhteessa löydettävä.

Viimeisenä otettiin riskillä ruutu. Tosi vähän on merkkiä treenattu. Viikolla oltiin ”tehotreeneissä” keskitytty pelkästään siihen, eikä ruutu ollut ollut kuin hämäyksenä mukana (en siis lähettänyt merkiltä ollenkaan ruutuun, ettei ala ennakoimaan ja yritä suoraan sinne ruutuun). Lauantain suorituksessa Apla menikin hienosti merkille mutta kun siitä olisi pitänyt lähteä kohti ruutua niin pieni koira meni ihan sekaisin… Syynä olivat kehään ripotellut ylimääräiset tötteröt. Voihan nenä. Me ei olla treeneissä todellakaan niin pitkällä, että mukana olisi ollut mitään ylimääräisiä häiriömerkkejä. Meni siis liian vaikeaksi Aplalle. Sitten kun ”liikkuri” kävi näyttämässä ruudun niin Apla odotetusti säntäsi sinne ilman merkillä käyntiä. No, vähän myöhemmin tehtiin sitten vielä ruutu ilman häiriömerkkejä ja se menikin muuten ok mutta ruutuun meno oli hieman kiertelevä ja koiralla jäikin etutassut hitusen ruudun ulkopuolelle. Tehtiin sitten vielä korjaava treeni eli lähetys merkiltä suoraan lelupalkalle ruutuun. Tällä toivottavasti saatiin vahvistettua sitä oikeaa paikkaa. Kovin siis vaiheessa vielä ollaan harjoittelussa Aplan kanssa mutta perusasiat on periaatteessa kunnossa eli ennen kaikkea hurjasti lisää onnistuneita toistoja tarvitaan seuraavaksi. Sama homma ohjatun noudon suhteen. Kun merkille meno alkaa olla varma, täytyy hyvin varovasti lisätä häiriömerkkejä, kapuloita yms. KAUAS merkin taakse. Täytyy edetä varovasti sillä Apla on hyvin herkkä ennakoimaan. Pitää varmaan tehdä 1 merkiltä eteenpäin kapuloille/ruutuun lähetys 9 pelkkää merkille menoa kohden.

Rún pääsi tositoimiin pienen ihan hyvää tehneen kehän laidalla odottelun jälkeen. Ekana lyhyet pätkät hihnassa seuraamista. Meni ihan ok. Alussa pientä kontaktin tippumista mutta sitten ok. Juoksuun lähdössä kuului tuttuun tapaan haukahdus… Liikkeestä seisominen oli ok. Lopuksi hyppy. Se meni hienosti jos ei taas äännähdystä oteta lukuun. Hyvä kuitenkin, että hyppäsi heti käskystä eikä alkanut venkuroimaan kuten joskus on tapana ollut. Ihan kiva suoritus Rúnilta. Ääntely ei ollut yhtä pahaa kuin joulukuun möllitokossa, että ehkä se siitä vielä joskus…

Kaikkiaan tosi kivat ja hyödylliset treenit. Häiriötä oli tarjolla paitsi hallin verran niin myös sen toisella puoliskolla käynnissä olleen pentukurssin ansiosta, mistä kuuluikin välillä aikamoista rähinää ja mekastusta. Samalla tuli testattua uusia nameja koirille. Kotitreenien kuivahtaneiden frolicien sijaan mukana oli nyt tutulta saatu pussi (heidän koirilleen kelpaamattomia) peura-sinisimpukkaherkkuja, jotka tekivät oikein hyvin kauppansa (mitäpä nuo nyt eivät söisi…).

Tähän lopuksi kuvasatoa viime ajoilta.