Agiradalla ja luonnon helmassa

Kerrotaanpa välillä Aplankin ”maineteoista”… Kävimme nimittäin ihan tuloksekkaissa agikisoissa 29.4. Eka rata meni vielä harjoitteluksi, tosin ohjaajan pienellä lisäskarppauksella sekin suoritus olisi ollut ”nollattavissa”. Rata oli kaikkinensa aika vaativa ja tekninen 2-luokan tasoiseksi. Meidän kompastuskiveksi koitui sitten kohta, jossa oli hypyn jälkeen puomi ja putkenpää vierekkäin. Tiesin kyllä, että siinä kohtaa pitää olla tarkkana, että saan Aplan oikealle esteelle (putki) mutta niin vain koira ei ollutkaan tarpeeksi hallussani ja sinkosi puomille… Rata meni muuten mukavasti mutta hylkyhän siitä tulokseksi tuli. Sinänsä rata olisi ollut meille sopiva ja menestymismahdollisuudet oli olemassa ilman tuota tyhmää erhettä. No, toinen (eri tuomarin) rata oli sitten enemmän vauhtityyppinen ja ajattelinkin etukäteen, että nollallakin meidän vauhti ei välttämättä riittäisi kärkikahinoihin. Apla lähtikin jotenkin tosi hitaasti liikkeelle mutta paransi onneksi matkan varrella vauhtiaan. Tälläkin radalla oli ansana vierekkäin laitetut A-este ja putki mutta suurella vaivalla onnistuin saamaan Aplan putkeen niin kuin oli tarkoituskin. Nolla meille siltä radalta ja luokassa toinen sija. Tämä oli sitten kolmas nousunolla eli saimme samalla siirron 3-luokkaan. Hyvä Apla! Ei meidän agiura ole niin kovin intensiivinen ollut kun kisakirjan mukaan edelliset nollat olivat vuosilta 2009 ja 2011… Kovin montaa starttiakaan ei kyllä olla kaikkineen edes kisoissa käyty. On ollut kisa- ja treenitaukoja tässä välissä eikä myöskään olla jaksettu minnekään kovin kauaksi lähteä kisojen perässä.

Tämän vuoden agitavoite on nyt sitten saavutettu. Ehkä käymme vielä nyt toukokuussa kokeilemassa jonkin 3-luokan startin ennen kuin tämä laji jää meiltä tauolle. En kyllä aseta yhtään mitään tulostavoitteita meidän 3-luokassa kisaamiselle. Tuntuu, että ohjaajan taidot ja koiran nopeus eivät tule riittämään kovin huimaaviin suorituksiin. Mutta onhan se varmasti mielenkiintoista kokeille noita ylimmän luokankin kinkereitä.

Tässä ennen koiraharrastustauon (oman tulevan mammaloman ansiosta) alkua yritän haalia meille vielä joitakin kisoja ja kokeita nyt keväälle ja alkukesälle kun sitten ei taas tiedä, pääseekö seuraavaan vuoteen edes paljon treenikentille kisaamisesta puhumattakaan. Ilmoitin molemmat tytöt tokokokeeseen nyt toukokuussa; saa nähdä, tuleeko niistä mitään järkevää tulosta. Aplan EVL voi kyllä olla vähän ”toivotaan toivotaan” –osastoa… Mutta joskushan se oma tämänhetkinen taso on selvitettävä.

Tällä viikolla olen myös varsinaisesti debytoinut tokokouluttajana vetäen kahta seuramme pentukurssia (osana toko-koulutusohjaajan pätevöitymistä). Ihan kivaa puuhaa. Ja ainakaan penturyhmän kanssa touhutessa ei ole tullut tunnetta, että en osaisi opastaa koirakoita… Osallistujakaartikin on mukavan kirjavaa joukkoa pienestä pomeraniasta aina vähän suurempaan irlanninsusikoiran pentuun asti.

Viikolla Rún kävi eläinlääkärissä, rokotuksen lisäksi ohjelmassa oli uusinta-polvitarkastus ja sydänkuuntelu. Näiden osalta Rún sai terveen koiran paperit. Hienoa! Silmätarkastuksen uusinta on vielä edessä tänä keväänä. Toivottavasti senkin tulos on edelleen hyvä.

Loppukevennyksenä tunnelmakuvia vappupäivän reissultamme mökille. Oli kyllä hauska seurata Aplaa ja Rúnia: ne olivat kuin pitkän talven jälkeen laitumelle päästetyt lehmät, niin riemuissaan ne olivat pääsystä tuttuihin maisemiin mökille. :) Talviturkitkin tuli heitettyä (koirien toimesta), ei kai se vesi sitten niin kovin kylmää voinut olla vaikka vasta ne jäätkin lähtivät…