Tästä lähtien Aplan kuulumisia voikin lukea blogin muodossa. Ehkä näin tulisi kirjoitettua hiukan useammin ja yksityiskohtaisemmin; samalla blogi voisi toimittaa samalla jonkinlaisen treenipäiväkirjan virkaa. Olen yleensä hyvin laiska pitämään mitään päiväkirjan tapaistakaan mutta eri harrastusten edistymistä (tai takapakkeja) olisi kyllä hyvä kirjata johonkin ylös niin olisi helpompi nähdä, missä mennään. Tästä se siis alkaa!

Menneellä viikolla otettiin kotona vähän tokoa pienissä pätkissä. Metallikapula on edelleen aika hyihyi; suostuu ottamaan kädestä suuhunsa maanittelun jälkeen, heitetyn kapulan tuo kohtuullisen hyvin vaikkakin se kapulan poimiminen suuhun on silminnähden vaikeaa ja ällöttävää. Merkille menoa on myös aloitettu harjoittelemaan, ja tuntuu siltä, että sitä saammekin treenata kauan… Nimenomaan sitä ohjaajaa kohti kääntymistä merkillä. Apla yleensä hämmentyy jos sitä alkaa kovasti kädellä ohjailemaan (ainakaan ei huomioi sitten itse merkkitötteröä, jonka pitäisi olla se kiintopiste), joten täytyy kehitellä jokin hienovarainen menetelmä koiran ohjaamiseen oikeaan paikkaan. Kaukokäskyjäkin ollaan vähän treenattu, pitkästä aikaa otin takaisin mukaan myös seisomiset. Viimeksi mainitut sujuvatkin oikein mallikkaasti; hiomista löytyy eniten istumaan ja maahan laskeutumisessa, joissa takatassut tahtovat liikkua. Onhan tämä liike kaikkiaan aika pilkun viilaamista mutta samalla hyvin haastavaa.

Meidän murheenkryyniä eli luoksetulon pysäytystä olen ottanut muutaman kerran lenkin lomassa. Päätin kokeilla ihan piruuttani pelkkää käsimerkkiä ja koirahan pysähtyi! Olin joskus aiemmin jo yrittänyt käsimerkillä pysäytystä mutta se ei silloin oikein luonnistunut (koira joko ei reagoinut mitenkään tai meni istumaan tai maahan). No, nyt käytin ihan noin vaan samaa merkkiä kuin kaukokäskyjen seiso-komennossa, ja johan alkoi lyyti kirjoittamaan! Saisi Aplan pysähtyminen toki vieläkin olla terävämpi mutta menee se nyt paremmin kuin suullisella käskyllä oikeastaan koskaan. Helpotus itselle kun tuo solmu näyttää nyt olevan aukeamassa. Takapalkka on tuossa liikkeessä muutoin käytössä edelleen.

Toista murheenkryyniä eli paikallaoloa on myöskin harjoiteltu. Olen jopa suurimman osan ajasta onnistunut olemaan vaatimatta koiralta liikoja eli suhteellisen lyhyitä ja varmoja treenejä ollaan otettu. Nyt pitää rakentaa itseluottamusta koiralle tähän liikkeeseen. Kiusana harjoittelulle on välillä ollut pakkassää kun Apla on muutaman kerran ollut selvästi haluton makaamaan jäisessä maassa (koira on tällä hetkellä suhteellisen karvaton mahan alta, joten ei ihme). Ulkona meidän on kuitenkin treenattava koska kotona sisällä se pysyy kuitenkin varmasti. Olen sitten välillä ottanut paikalla istumista, kai sekin paremman puutteessa käy. Toinen haittaava tekijä on se, että treenaan tätä yksin. Minun on pakko välillä kurkistella piilosta, vieläkö Apla on paikoillaan. Apla taas yleensä huomaa nämä tirkistelyt ja pelkään, että se tottuu siihen. Pitäisi varmaan palkata avustaja, mistähän niitä saisi…

Viikonloppuna pääsin ottamaan myös tunnaria siten, että muissa kuin omassa kapulassa oli toisen ihmisen haju. Tämä ei onneksi paljon Aplaa hämännyt vaan oma nousi, tosin kapulat eivät ihan paikallaan pysyneet. Olen jo saanut lähes karsittua kapuloiden "maistelun" mutta jaloilla sotkemista tapahtuu edelleen (innokas koira). Ideaalihan olisi, että kapulat eivät liikkuisi millään muotoa. No, pääasia tässä vaiheessa on, että oma kapula löytyy.

Lauantaina ohjelmassa olisi ollut hakutreenit vaan eipä sitten ollutkaan. Olimme ryhmän tapaamispaikalla kaksi minuuttia yli määräajan ja eihän siellä enää ketään ollut… Mulla ei uutena ryhmäläisenä ollut edes kenenkään puhelinnumeroa, että olisin voinut kysyä, minne porukka oli ajanut. Pitää sanoa, että kyllä harmitti! Tuli siinä sitten tuhlattua aikaa ja bensaa turhaan reissuun. No, kotiin päästyä lähdettiin pitkälle metsälenkille päästämään höyryjä pihalle. Olikin aivan mahtava sää ulkoilla.

Sunnuntaina olikin rankka päivä. Mentiin heti aamukymmeneksi Nokialle, missä treenailtiin tokoa tunnin ajan paikallisella issikkaporukalla. Sinänsä ihan hyvää häiriötreeniä vaikka tunnin kulkua olisikin voinut hieman suunnitella etukäteen… Tuollainen levoton ympäristö sai Aplan taas aika äänekkäälle tuulelle, mistä miinus meille. Täytyy vain kylmästi aina lopettaa treeni kun koiran suu alkaa käydä, ja jatkaa vasta kun hiljenee. Tästäkin syystä häiriötreeni olisi meille hyvin tervetullutta. Treenitunnin jälkeen mentiin vielä porukalla Minnan luo glögille. Tämä olikin varmasti Aplan mielestä se päivän kohokohta, sellaiset leikit se pisti pystyyn puolivuotiaan Nörin kanssa! Olipa koirilla mukavaa. Melkein ne sen pari tuntia siinä vain leikkivät innoissaan. Kiva, että Apla sai kerrankin purkaa leikkiviettiään tarpeeksi! Glögin ääressä kuulin myös lohdullista (?) juttua siitä, miten paikallaolo on erittäin tyypillinen issikoille vaikeuksia aiheuttava liike. Lähes kaikilla vähänkin pidemmälle tokoilleilla koirilla on jossain vaiheessa tullut jakso, jolloin paikalla ei vain ole pysytty… Mutta on siitä päästy yli, joten kai meilläkin on vielä toivoa.

Illalla ajelin vielä uudemman kerran Nokialle agility-treeneihin. Oli kyllä sekä koira että ohjaaja hieman väsyneitä, joten ihan parhaimmillamme emme olleet. Rengas-harjoitus meni hyvin vaikka tosi vähän on kaikkiaan sitä menty ja viime kerta oli kesäkuussa… Keinulla mentiin edelleen avustajan kanssa mutta nyt saatiin jo hieman vauhtia peliin. Lopuksi eteenlähetys vinosti kahdelle hypylle, mikä ei sitten oikein ottanut sujuakseen. Koira ei jaksanut oikein keskittyä ja ohjaajan toimintakin oli vähän kehnoa. Muuta ei sitten taas ehdittykään. Luppoajat otettiin vähän tokon askelia ja opiskeltiin hiljaa oloa toisten suoritusten aikana, vaihtelevalla menestyksellä… :)