Päivitelläänpäs taas kuulumisia, tai siis treenailuja! Otettiin viikolla pieniä tokotuokioita siellä täällä. Paikallaolo on meillä edelleen tehotreenissä; ollaankin otettu 1-2 harjoitusta per päivä. Ne ovat menneet hyvin vaikka ympäristöjä on vaihdeltu ja häiriötäkin on välillä ollut mukana (tosin osin suunnittelematonta). Yhtenä päivänä lenkiltä tullessa päätin ottaa harjoituksen siinä hiljaisen kävelytien varressa. No, Apla makuulle tien sivuun ja itse hiippailin läheisen omakotitaloryppään roskakatoksen taakse. Noin minuutin kuluttua alkoi kuulua puhetta tulosuunnasta, joten hipsin katsomaan, tuliko sieltä sittenkin lenkkeilijöitä ”meidän” tienpätkää pitkin. No, kaksi pyöräilijäähän siellä oli pysähtyneinä ihmettelemään, että onkohan tuo koira karkuteillä kun irrallaan siinä tiensivussa makailee… Piti sitten rientää selittämään, että meillä on treeni menossa. Mutta mikä parasta: koko tämän ajan Apla makasi kiltisti paikoillaan! :) Hieno tyttö!

Mitäs muuta me on treenattu… Kaukoja tietysti vähän. Varsinkin ulkosalla tehtynä maahanmeno on aika hidas… Tiedän kyllä syynkin: Apla tietää, että se ei saa käyttää normaalia tekniikkaansa, eli laskeutua alas ja sitten kuopia takatassuilla itseään taaksepäin makuuasentoon, vaan takajalat on pidettävä tiukasti paikoillaan. Etuosan liu’uttaminen eteenpäin taas ei taida olla niin kiva liike tässä. Pitää varmaan alkaa harrastamaan yksittäisiä nopeita maahanmenoja ja palkkauksia tässä asiassa.

Ruutua otettiin yksi ilta. Nyt ei voi käyttää lunta apuna lelun piilottamiseen ruudussa mutta onneksi tähän vuodenaikaan pimeyttä riittää… Eli ruutu niin, että valo ei sinne kunnolla yllä niin johan lelukin maastoutuu hiekkaan! Ihan ok harjoitukset menivätkin. Yhdellä kerralla jouduin toistamaan ruutu-käskyn mutta sitä Apla totteli sitten hyvin (vaikka lelua ei ruudussa ollut ollenkaan) eli näyttää sillä olevan homman idea selvillä.

Tavallaan uutena juttuna harjoiteltiin PK-tottiksen eteenlähetystä. Ei mulla ollut mitään varsinaista tietoa, miten se ”kuuluisi” koiralle opettaa mutta otettiin muutama harjoitus ihan niin, että lähetin Aplan eteen kentän toisessa päässä olevan lelun luo. Helppo nakki. Jossain vaiheessa vain tuo näkyvä lelu pitäisi sitten saada häivytettyä kuvasta. Ihan huvikseni tein yhden treenin, että lelu olikin ihan pimeässä kohtaa ja lähetin Aplan sinne. Koira lähti hyvin mutta alkoi sitten kaarrella sinne tänne kun lelu ei ilmestynytkään näkökenttään. No, tätä liikettä pitää harjoitella rutkasti lisää ennen kuin lelun häivytystä kannattaa alkaa yrittämään. Olen tuota eteen-käskyä ottanut aika paljon nyt lenkeilläkin, pitää saada ainakin tuo sana iskostumaan Aplan mieleen, sitä kun tarvittaisiin agilityssäkin.

Merkille menoa kokeilin myös muutamaan otteeseen sisällä mutta havaitsin, että ihan helpolla se ei Aplan päähän mene… Jätetään siis koko liike-yritelmä nyt pois ohjelmasta ja treenataan ensin ohjattu nouto kuntoon. Jospa se vähän valaisisi tuota merkki-hommaa samalla. Metallikapulan kanssa on jatkettu tuttavuuden tekemistä. Viime kerralla Apla yllätti iloisesti kun otti kapulan suuhunsa ekalla kehotuksella ja sitten noutikin heitetyn kapulan melko vähin nurinoin. Meillä ongelmana on erityisesti kapulaan tarttuminen; Aplasta metallin ottaminen suuhun on niin inhottavaa. Sitten kun se on saatu suuhun niin kapulaa voi kanniskella vaikka miten pitkään. Täytyy siis vain siedätyksellä päästä tuon alkukankeuden yli.

Lauantaina kävimme poikkeuksellisesti agilityn kaksituntisissa ”vapaissa harjoituksissa”. Mukana oli liuta eritasoisia koirakoita, joille tämänkertainen opettaja laati pieniä estesarjoja ja radanpätkiä suoritettaviksi. Emme kyllä viime aikoina ole menneet monen esteen sarjoja mutta kohtuullisesti meni. Pelkät hyppyesteet eri variaatioin tuntuu olevan vaikea asia ja muutenkin Apla vaatii aika suoria lähestymisiä esteille, jotta ne tulisivat suoritetuiksi. Ihan asiantuntevaa palautetta saimme vaikka harjoitusten ohjaaja ei meitä ennestään tuntenutkaan. Aplan ilmavat hypyt saivat kiitosta. :) Pujottelussa minua kehotettiin kokeilemaan koiran ohjaamista liikkuen itse keppien vasemmalla puolella kun rata sitä melkein vaati ja sehän meni ihan hyvin vaikka koskaan ennen ei oltu koetettu. Ei ollut tullut oikein mieleenkään, että ei minun tarvitse aina samalla puolella kulkea! Tässä sitä taas huomataan, millainen noviisi olen lajissa…

Tänään sunnuntaina oli vuorossa taas hakutreenit. Otettiin samalla kaavalla kuin viimeksi eli ensin hihnassa maalimiehen haju nenään, sitten paluu keskilinjalle, mistä lähetys. Neljä harjoitusta menivätkin erittäin hyvin. Apla säntäsi vauhdilla ja suoraan maalimiesten luo luvan saatuaan. Oli sitä hieno katsella kun koira teki juuri niin kuin piti ja niin selvästi nautti tekemisestä. Apla sai lempinimen ”aropupu”, se oli niin hauska näky sännätessään täyttä vauhtia maalimiehelle loikkien pahimpien ryteikköjen yli hieman vaikeakulkuisessa maastossa. :)

Harjoitusten jälkeen ajettiin vielä läheisellä palveluskoirakentälle ja otettiin pienet pätkät tottista. Aplan kanssa vain lähinnä seurattiin. Paikalla (ja hiljaa!) olo oli aluksi vaikeaa kun toinen koirakko teki vauhdikasta treeniä/leikkiä kentällä mutta pienellä harjoittelulla/siedätyksellä alkoi luonnistumaan paremmin. Meille tekisi niin hyvää päästä joskus kunnon toko/tottistreenien aikaan kentän laidalle tekemään treeniä kunnon häiriössä!

Kentällä oli myös puhetta PK-liikkeistä. Jos Aplalla vain ponnistusvoimaa löytyy (ja taitaa jonkin verran löytyä päätelleen lennokkaista agi-hypyistä ja paikaltaan suorituista tokohypyistä) niin voisimme varovasti ja vähitellen kokeilla josko rahkeet riittäisivät metrisen PK-esteen ylitykseen. Olisihan se aika loikka 39-senttiseltä koiralta mutta kai se mahdollisuuksien rajoissa olisi. Vielä kun keksisi, miten hyppyä voisi alkaa harjoittelemaan… Kotoa kun ei mitään esteitä löydy. Myös toista PK-liikettä voisi viitsiessään alkaa hiomaan eli luoksetuloa suoraan eteen. Nythän Apla tulee aina suoraan sivulle. Minulla oli kyllä alun perin tarkoitus opettaa koira tulemaan ensin eteen (nimenomaan mahdollisia PK-harrastuksia silmällä pitäen) mutta se tuntui sitten niin hankalalta, että luovutin. Siinä vaiheessa en vain tiennyt, miten tuon eteentulemisen olisi voinut opettaa ja kun Apla tarjosi aina tuloa suoraan sivulle niin annoin periksi. Nyt se sitten kostautuu. Katotaan nyt, jaksanko opettaa uuden tyylin vai otetaanko tyynesti pistemenetykset (niitä tosin on todennäköisesti odotettavissa jo siitä metrisen hypyn väliinjättämisestä, joten muut liikkeet saisivat siinä tapauksessa mennä aika nappiin, että kunnon tulosta tulisi…).

Loppukevennykseksi kuvasatoa menneeltä viikolta: aurinkokin jaksoi näyttäytyä näin vuoden pimeimpään aikaan.