Metsälenkkien yhteydessä otin pariin otteeseen esine-etsintää, tarkoituksena treenata erityisesti koiran lähettämistä etsimään. Harjoitukset menivät vaihtelevasti. Jonkun kerran jouduin huutamaan Aplan takaisin kun lähti ihan vinoon seikkailemaan mutta korjauksen jälkeen lähti aina ok. Pitää vain muistaa, että piilotan vain yhden esineen kerrallaan. Meillä on käytössä vielä sen verran kapea kaistale, että pienellä harhailulla toinen esine nousee kyllä, mikä palkitsee koiraa vähän väärästä asiasta eli siitä harhailusta. Sinänsä Aplalla on kyllä huima into etsiä edelleen. Itse lähetystilanne pitäisi vaan saada vielä rauhoitettua. Välillä tuntuu, että Apla hieman paineistuu koko tilanteesta, minä siinä kyykyssä vieressä osoittelemassa kädellä eteenpäin mutta lupaa mennä ei vaan innokkaalle koiralle heru… Sitten Apla alkaa vilkuilemaan muualle, tuijottaa minuun, lopulta alkaa pakittaa ja ehkä äännellä. Ei auta kuin odottaa tilanteen rauhoittumista. Ja harjoitella säännöllisesti tätä.
Perjantaina päästiinkin tekemään kunnon agilityn tehotreeni kun olimme kouluttajamme ja hänen kahden koiransa kanssa pari tuntia ihan keskenämme harjoittelemassa. Oli kyllä kiva, että kerrankin oli aikaa mennä radanpätkät huolellisesti ja saatiin riittävästi toistoja, sillä ne on meille tärkeitä (varsinkin ohjaajalle kun oikeat liikeradat eivät tosiaankaan tule kovin luontaisesti selkärangasta…). Yllättävän hyvin harjoitukset menivätkin, erityisen iloinen olen onnistuneista eteenlähetyksistä, esteiden välistä vedoista ja lähetyksistä putkelle. A-esteen alastulokontaktia hinkattiin kovin, se kun on Aplalle aika uusi juttu. Samoin rengasta mentiin monista eri kulmista ja tuli hyvä määrä toistoja. Pettymys sen sijaan koettiin keinun kanssa. Aikaisemmin Apla on avustajan kanssa mennyt sen jo aika vauhdilla ja keinu on saanut vähän rämähtääkin, mutta nyt sain koiran vain vaivoin houkuteltua koko esteelle. Ihan ihme juttu, miten keinusta oli tullut niin pelottava. Toki nyt oltiin uudessa paikassa ja uuden keinun kanssa mutta sama mekanismihan niissä on… Kumma juttu.
Harrastukset jatkuivat lauantaina päivällä hakutreenien merkeissä. Vähän etukäteen jännitin, miten tulee sujumaan kun muistissa oli viimeviikkoiset haahuilut ja pari epävarmaa suoritusta. Apla kuitenkin yllätti positiivisesti! Kaikille piiloille se löysi hyvin ja eteneminen oli kohtuullisen suoraakin. Maasto vain oli aika hankalaa noin pienelle koiralle: kiviä, kaatuneita puita, risukkoa ja vadelmapuskia riitti. Lisäksi huomattiin, että Apla tykkää rynnätä piilolle samoja jälkiä, mistä olemme tulleet hajua hakemasta. Kannattaa siis yrittää kävellä suoraan piilolta keskilinjalle lähettämään koira. Itse lähetyksissä on kyllä parannettavaa mutta menivät ne sentään paremmin kuin pelkäsin. Lähinnä häiritsevää oli nyt Aplan äänenkäyttö… Se kun tykkää innoissaan haukkua kun yritän sitä lähettää. Kieltäminen ei paljon auta sillä se taas saa Aplan helposti vielä enemmän rauhattomaksi. Ei auta kuin rauhoittaa tilanne ja odottaa niin kauan, että koira on hiljaa. Sitten heti lupa mennä. Toivottavasti menee vähitellen muistiin. Onnistuneiden harjoitusten päätteeksi ohjaajamme puhui, että ensi kerralla siirtyisimme mahdollisesti eteenpäin eli hakisimme kahden maalimiehen hajun ennen kuin koira päästettäisiin etsimään. Saa nähdä, miten tuollainen alkaa sujua. Muuten treenit oli aika extreme-kolmituntinen vesi-ja räntäsateessa… Hullun hommaa, sanoisivat varmasti asiaa tuntemattomat!
Nyt sunnuntai oli viimeviikkoisen ohjelman toisinto. Menimme siis aamukymmeneksi Nokialle tokoilemaan issikkaporukalla. Sain ihan hyviä paikallamakuuharjoituksia Aplalle kun koirat harjoittelivat hyppyä ja olin itse A-esteen takana jotakuinkin piilossa. Häiriötä oli ainakin riittämiin. Hyvin Apla pysyi maassa vaikka muutaman kerran piti toki haukahtaa kaikkein riehakkaimmissa hyppykohtauksissa. :) Otettiin myös seuraamisia häiriössä ja muuta pientä. Teemaliikkeenä oli luoksetulo, jota tehtiin koirakujassa. Ihan hyvä harjoitus meillekin, ja hyvinhän se meni. Jopa pysäytys oli nopea ja tarkka vaikka Aplalla oli vauhtia aika paljon ja tosiaan ne muut koirakot siinä matkan varrella. Hyvä! Aplan sivulletulo-maneeri (pyöräyttää takapuolensa minun puolelta ympäri mennessään istumaan) kirvoitti jälleen hymähtelyä… Ei, en tosiaankaan ole opettanut moista näyttävää tapaa sille! ;) Ihan kivat treenit taas.
Illalla sitten uudemman kerran samaiselle hallille Nokialle agi-treeneihin. Ne menivät vaihtelevasti, kuten tavallista. Tuntuu siltä, että ekalla kerralla tulee aina liuta ohjaajan virheitä ja vasta tokalla kerralla palautteen saatuaan sitä osaa ohjata koiraa edes suhteellisen oikein. Rengas meni nyt hyvin, A-esteen kontakteissa on vielä hiomista, jotta koira pysähtyisi kontaktipinnoille eikä tulisi vauhdilla alas asti pyörimään ja namia etsimään. Tähänkin auttaa se yksinkertainen asia, että muistaa huutaa koiraa odottamaan jo silloin, kun se on esteen harjalla. Pitäisi vain saada niin paljon toistoja tehtyä, että tuokin asia jäisi meille kummallekin selkärankaan. Hyviä radanpätkiä oli harjoittelussa. Lopuksi kokeiltiin taas keinua. Tällä kertaa tutumpi keinu meni paremmin kuin perjantaina vaikka ihan alkuperäisen vauhdikasta menoa ei ollutkaan.
Nyt väsyttää näitä harrastelijoita… On nämä viikonloput välillä aika täyteen pakattu ohjelmaa jo ihan koiran kanssa käytäväksi. Mutta kivahan se on, että on yhteistä kivaa tekemistä. Eiköhän tuleva viikko oteta taas vähän rennommin, ainakin pari ekaa päivää voisi pitää ihan treenitaukoa, jos malttaa…
Kommentit