Puretaanpa taas parin päivän harrastelun tapahtumia. Lauantaina oltiin hakutreeneissä pitkästä aikaa. Tauko ehkä näkyi vähän suorituksissa eikä muutenkaan mennyt ihan putkeen… Jatkettiin harjoituksissa samalla kaavalla kuin ennenkin eli ensin käytiin haistelemassa maalimiehen haju nenään, palattiin keskilinjalle, mistä lähetys piilolle. Eka lähetys meni ihan hyvin, mitä nyt Apla ei mennyt aivan suoraan vaan tykkäsi juosta polun kautta (no, vähän tyhmästi sitä pitkin oli tultu takaisinkin). Toisella lähetyksellä tuli sitten vähän ongelmia. Emäntäkään ei meinannut bongata hyvin maastoutunutta maalimiestä ja lopulta kun pääsimme hollille niin kohde vaihtoi juuri asentoa maastonvärisen peitteensä alla, mikä Aplan silmiin näytti selvästi vähän arveluttavalta touhulta. No, en viitsinyt jäädä paikalle pidemmäksi aikaa ihmettelemään vaan palasimme takaisin keskilinjalle. Ekalla lähetyksellä Apla lähti kaartamaan ihan sivuun ja jouduin kutsumaan takaisin (hyvin tuli). Toisella kertaa suunta oli sitten oikeampi ja äsken niin omituiselta vaikuttanut maalimieskin löytyi. Apla siis selvästi reagoi omituiseen liikehdintään kun olimme hakemassa hajua eikä ollut niin valmis menemään sinne takaisin, joko vähän jännittäen tai sitten ei vain hahmottanut kokemaansa maalimiehen löytämiseksi. Hyvä kuitenkin, että löysi toisella kerralla perille.

Kolmas ukko löytyi oikein mallikelpoisesti, Apla säntäsi viivasuoraan piilolle. Oli kiva huomata, että edellinen pieni haahuilu ei ollut jäänyt päälle. Mutta sitten se neljäs piilo… Siinä taisi kyllä ohjaaja mokata. Kävelimme kohti piiloa mutta Apla ei tainnut sittenkään olla saanut kunnon paikallistettua hajua maalimiehestä kun lähdin viemään sitä takaisin keskilinjalle. Sainkin sitten lähettää sen useampaan kertaan, ennen kuin oikea suunta löytyi. Voi pahus. Ei pitäisi sekoittaa koiraa noin. Ohjaajan piikkiin voisi laittaa myös vähän kehnot lähetykset. Kun on pieni koira niin on jotenkin hankala löytää parasta tapaa lähettää koira juuri haluttuun suuntaan. Apla kun on vielä niin levoton tilanteessa eikä malttaisi pysyä paikoillaan, ja lisäksi katselee paljon minua eikä edessä olevaa metsää. Pitäisi varmaan harjoitella itsekseen tuota, vaikka metsässä piilotetulle esineelle lähettämistä. Ihan kiva oli silti päästä treenaamaan taas.

Nyt sunnuntaina touhua riitti aamusta iltaan. Mentiin kymmeneksi Nokian hallille treenailemaan tokoa issikkaporukalla. Ihan kiva olikin päästä ryhmässä harjoittelemaan. Tehtiin kaikkea sekalaista. Ala suostui kertaalleen ottamaan metallikapulan suuhun ja toi heittämäni kapulan minulle. Uudestaan ei moista suoritusta sitten suostunutkaan tekemään. Pitää siis tyytyä yhteen hyvään suoritukseen eikä vaatia enempää tässä vaiheessa, metalli kun on Aplalle kuitenkin niin inho juttu. Muutama kaukokäsky meni hyvin, vähän tosin piti vastata muiden koirien haukuntaan samalla… Ruutua otettiin muutama kerta. Enimmäkseen lelun kanssa ja ne menikin hyvin. Eka kerta ilma lelua myös ihan ok mutta sen jälkeen tuttua käytöstä eli koira pysähtyy ja kääntyy minuun päin jo ennen kuin on ennättänyt ruutuun asti. Ei siis pidä tuossakaan liikkeessä tehdä toistoja. Ja muutenkin olisi hyvä jos Aplan saisi ajattelemaan, että ruudun läpi pitää juosta kunnes (ehkä) tulee käsky pysähtyä. Vielä kun keksisi, miten moisen idean saisi vietyä läpi, mieluiten ilman lelua, muuten kun Aplan katse nauliutuu vain siihen odottavaan leluun… Ehkä pitää ottaa sitten pallo käyttöön… Muutama paikallaolo ryhmässä tuli myös tehtyä ja niistä Apla suoriutuikin yllättävän hyvin. Sain jopa olla piilossa jonkin aikaa eikä koira noussut. Hieno homma! Mutta ehkä tässä taas oli ympäristö (meidän agi-treenihalli + jokseenkin tutut ihmiset ja koirat ympärillä) sen verran tuttu, että saattoi olla senkin ansiota. Hyvä juttu joka tapauksessa, että tuli onnistumisia.

Illalla vielä uusi reissu Nokialle agi-treeneihin. Otettiin pari radanpätkää vaihtelevalla menestyksellä jälleen. Rengas meni tällä kertaa hyvin ja hypytkin kohtalaisesti kunhan vain ohjaaja oppisi ohjaamaan koiraansa. Pitäisi ohjata selkä suorana ja näyttää käsillä selvästi, koira kun on niin herkkä vartalo-ohjaukselle. Toisella pätkällä puomin alastulokontakti oli tosi hyvä vaikka ei ole oikeastaan päästy sitä treenaamaan. Olin tosin yllättynyt ja iloinen (toivottavasti hyvä suoritus ei ollut vain sattumaa), kepit meni ok ja eteenlähetyskin onnistui hyvin (kunhan ohjaaja jaksaa vain huutaa ETEEEEEEEN! eli riittävän pitkään). Tekisi kovasti mieli päästä treenailemaan paremmalla ajalla kaikkia yksityiskohtia, kerta viikkoon monen koiran ryhmässä tuntuu niin vähältä! Mutta parempi sekin kuin ei treenejä ollenkaan tai ylimalkaista opastusta, kokemusta kun on niistäkin. Toiveissa kyllä on lisätreenailu kunhan vain olisi aikaa ja auto käytössä sopivasti.