Apla tosiaan aloitti juoksunsa vihdoin viime lauantaina (1.3.). ”Pöksy-Iita” asustelee siis meillä… Huomenna maanantaina vien Aplan verikokeeseen, josta katsotaan sitten progesteroniarvo; sen perusteella osataan arvioida mahdollisimman ideaali päivä sulhasen tapaamiselle. Suunnitelmat ovat muuttuneet sen verran, että ykkösvaihtoehto pentueen isäksi on nyt Kynur (Lonestar Krunur), mustavalkoinen amerikantuonti, joka asuu Kuopiossa. Matka Savoon on siis meillä tiedossa ensi viikolla. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Agility-treeneihin juoksu tuo pakollisen tauon mutta tokoa ollaan vähän harrastettu tavalliseen tapaan. Muutama huomio seuraavassa:

• Liikkeestä istuminen oli päässyt Aplalta unohtumaan kun sitä ei oltu treenattu pitkään aikaan; nyt se on otettu treeniohjelmaan ja alkaahan se taas sujua.

• AVO-kaukoja olen ottanut nyt jopa lähes 15 metrin matkan päästä ja hyvin on mennyt. Ennen Apla tahtoi maahan laskeutumisessa palata luontaiseen liikerataansa, eli liikkua samalla vähän taaksepäin, kun minä olin kauempana (ikään kuin en silloin huomaisi…) mutta nyt on ainakin toistaiseksi muistettu oikea tyyli. VOI-kaukoja otin myös pari lyhyttä sarjaa ulkona pienellä välimatkalla ja aika hyvin nekin menivät.

• Luoksetulon pysäytysten tilannetta tarkastin myös. Maahanmeno on erittäin hyvällä mallilla (se on Aplalle ollut aina helppo juttu, paljon iisimpi kuin seisahtuminen), seisomaan pysähtymiseen toivoisin edelleen vähän enemmän terävyyttä.

• Tottis-puolella otin eteenlähetyksiä. Apla edelleen näki kun vein tennispallon matkan päähän vaikkakaan lähetyspaikalta ei sitä voinut enää silmillä erottaa. Erittäin hyvät suoritukset. Nyt pitäisi vielä pyrkiä viemään palkkio odottamaan niin, että Apla ei näkisi edes sitä vientiä.

Hakutreenit oli tänään sunnuntaina. Olikin vähän poikkeuksellinen kerta kun pidimme yhteistreenit toisen hakuporukan kanssa. Kummatkin saivat siinä uusia maalimiehiä harjoituksiin ja seurata vieraiden koirien ja ohjaajien toimintaa. Aplan suoritus oli vähän kaksijakoinen. Itse etsimiset meni hyvin mutta ne lähetystilanteet… Otettiin sama homma kuin viimeksi eli kolme maalimiestä, ekalta ja vikalta haettiin haju, tokalle lähetys valmiille piilolle. Tälläkin kertaa Apla lähti myös valmiille piilolle oikein hyvin, ei irtaantumisongelmia. Vähän se sai tehdä töitä ennen kuin maalimies löytyi mutta hyvin se työskenteli. Maasto oli myös pienelle koiralle hieman vaikeakulkuista, varsinkin lumen takia (sitäkin on siis jonkin verran näillekin korkeuksille saatu). Aplan lähettäminen hakemaan on edelleen äänekästä ja levotonta… Tällä kertaa tein ennen alueelle menoa harjoituksia, joissa kyykistyin Aplan viereen ikään kuin olisin lähettämässä sitä etsimään ja niissä koira malttoi vielä kohtuullisesti, mutta annas olla kun päästiin tositoimiin… Ääntä lähtee kuin, no, innokkaasta issikasta! Vähän turhauttavaa kyllä kun pitäisi päästä lähettämään koira ripeästi hakemaan, ettei se ehtisi päästä täyteen vauhtiin innokkaassa haukussaan mutta minkäs teet kun ei haukkuvaa koiraa voi lähettää. Pitäisi ehkäpä kokeilla tehdä oikein lähetysharjoituksia seuraavilla kerroilla. Vähän tuota tilannetta voi simuloida esine-etsintätreenissä mutta ei Apla ole läheskään yhtä paha ääntelemään ja kiemurtelemaan siinä (kun ollaan metsässä kahdestaan) kuin hakutreeneissä.

Tulevalla viikolla sitten Aplan kanssa kosiomatkalle! :)