Agilityssä on käyty kahdet treenit, ilman kouluttajaa tosin. Pieniä radanpätkiä on menty. Kohtuullisen hyvin ollaan suoriuduttukin vaikka mitään huippuvaikeaa ei olla yritettykään. Kontaktit menee jälleen hienosti, samoin hypyt rengasta myöten. Kepeillä minun täytyy kulkea vielä vierellä mukana mutta tilanne ei tuosta varmaan muutu kuin lisätreenin myötä. Putkelle Apla saisi edelleen irrota paremmin/kauempaa… Täytyy yrittää panostaa tuohon mahdollisuuksien mukaan, ja ainakin kehua ja kannustaa koiraa kunnolla ennen putkeen menoa. Tällä viikolla siirrymme vihdoin ulkokentälle harjoittelemaan, siellä tuota irtoamistaitoa varmasti tarvitaan kun esteille on enemmän tilaa.

Tokoa on otettu aika vähän, jotain pientä silloin tällöin. Merkille menoon olen ottanut ohjatun noudon kapulan mukaan, tosin en lähetä koiraa sitä noutamaan vaan se saa toimia ainoastaan ”häiriönä” (ja hyvin on sen tehtävän hoitanutkin! Aplasta kun olisi niin mukava rynnätä suoraan hakemaan kapulaa…). Kaukoissa keskittyminen oikeaan tekniikkaan jatkuu. Jättävät liikkeet (seiso, istu ja maahan liikkeestä) menee nyt hyvin eikä Apla ainakaan toistaiseksi sekoile käskyissä. Pitäisi kyllä joskus päästä muiden sekaan kentälle treenailemaan. Maanantaisin näin kesäkaudella olisi PK-tottistreenejä, niissäkin voisi alkaa käymään mahdollisuuksien (eli kun on auto käytössä) mukaan.

Hakuiltuakin on tullut. Viime viikon perjantaina oli treenit jännässä maastossa eli osittain paintball-pelialueella. Siellä oli ainakin hyviä piiloja. Aplan kanssa otettiin ne perinteiset 4 ukkoa, eka ja vika ääniavuilla. Hyvin Apla lähti hakemaan ja välillä sai tehdä töitä ihan kunnolla. Mielenkiintoisesti koira myös aloitti haukkuharjoitukset maalimiehellä ihan oma-aloitteisesti! Ja kun maalimies kunnolla kehui niin ilmaisu kuulosti jo aika hyvältä. Itseä kyllä vähän tuppasi naurattamaan Aplan touhut mutta mikäs siinä… Liekö tuohon ilmaisun keksimiseen ollut sitten osuutta sillä, että olin edellisenä päivänä metsälenkin yhteydessä ottanut ekoja haukkuharjoituksia Aplan kanssa.

Viime sunnuntaina tehtiin vähän erilainen hakutreeni. Oltiin nimittäin liikkeellä paikallisella issikkaporukalla ja siinä ennen lenkkiä pidettiin sitten hakuharjoitukset. Koirakot oli aika eritasoisia mutta kivaa oli. Apla oli ehkä vähän liian innoissaan eikä nenä pysynyt metsässä kirmatessa aina ihan auki mutta kaikki ukot löytyivät kuitenkin ja ilmaisuakin kuultiin taas vähän. Treenin jälkeen tehtiin vielä parin tunnin lenkki eli koira ja omistaja olivat aika väsyneitä kun palailtiin kotiin.

Eilen vappupäivänä oltiin taas varsinaisissa hakutreeneissä. Niistä ei jäänyt ihan loistava maku suuhun… Päätin keskittyä lähetystilanteiden harjoitteluun ja otin vain kaksi ukkoa Aplalle. No, hiljaa olemista saatiin taas harjoitella. Nyt pyrin aina keskeyttämään lähetyksen jos koira ei malttanut pysytellä hiljaa. Se voisi pitemmän päälle tepsiäkin. Vielä on kuitenkin pitkä matka levolliseen lähetystilanteeseen… Itse haut meni myös vähän sinnepäin. Apla irtosi loistavasti mutta työskentelyyn kaipaisi tarkkuutta. Ekalla kerralla Apla sai kyllä maalimiehen hajun nenäänsä mutta piilon paikallistamisessa meni vähän aikaa, ja mikä huolestuttavinta: turhautuessaan koiralta pääsi muutama haukahdus. Ei varmaan niin toivottavaa koskapa tuollaiset haukahdukset voi pian tuomita valeilmaisuksi… Mutta mites kiellät koiraa kun se on 40-50 metrin päässä… Toinen ukko osoittautui haasteelliseksi löydettäväksi. Maasto oli aika tiheää ja tyyppi oli pressun alla kiven takana mutta silti Apla juoksi ympäriinsä paikallistamassa hajun lähdettä. Taas se turhautuessaan haukahteli ja minä marssin lähemmäksi koska ajattelin koiran löytäneen ukon. No, siellähän se pyöri etsimässä edelleen. Jouduin sitten lähettämään uudelleen siitä aika läheltä ennen kuin maalimies löytyi. Jotenkin koira pitäisi nyt saada ymmärtämään, että etsinnän aikana pitää olla hiljaa. Jos tuosta tulee tapa niin se lienee vaikeasti sammutettavissa… Itse asiassa viikolla esineruutuharjoituksen aikana Apla myös haukahteli muutaman kerran. Yleensä ottaen Apla ei ole mikään mahdottoman äänekäs issikaksi mutta innostuessaan ja työn touhussa ääntä toisinaan pääsee vähän liikaa…