Viime päivät on saatu nauttia ihanan lämpimästä ja aurinkoisesta kevätsäästä mutta tänään lämpöaalto loppui sitten täällä kuin seinään. Vielä eilen tarkeni T-paidalla ulkona mutta tänään piti jo kaivaa lämpimämpää vaatetusta päällensä. Iltapäivällä saatiin jopa pitkästä aikaa sadetta; teki varmaan kasvillisuudelle hyvää. Koirakentällä meinasi jäätyä kun lämpöä oli se +7 astetta ja kova ja kylmä pohjoistuuli siihen päälle.

Tosiaan, olimme tänään oikein koirakentällä treenailemassa! Tosin lajina oli PK-tottis, meidän ekat varsinaiset treenit sillä puolella. Palveluskoirakenttä sattuu vielä sijaitsemaan 20-25 minuutin kävelymatkan päässä kotoa eli auton puutekaan ei nyt voinut estää menemästä paikalle. Jospa sitä nyt pyrkisi osallistumaan viikoittain harjoituksiin. Tänään oli hyvä aloittaa kun teemana oli seuraaminen, joka Aplalta sujuu kohtuullisen hyvin; toisin sanoen itsemme nolaamisesta ei pitänyt olla pelkoa. Päästiinkin sitten ekana kentälle, tehtiin pikku seuraamiskuvio ja hyvin se menikin. Porukka ihasteli Aplan intoa lelupalkkaan… Otettiin toiveestani sitten vielä henkilöryhmä, sitä kun ei oltu menty sitten syyskuisen BH-kokeen. Tässä Aplan keskittyminen sitten herpaantuikin ja homma meni paikoitellen maan nuuskuttamiseksi (ja jos kerran on maasta joku nami löytynyt niin kuonoa on vaikea saada nostettua ylös…). Otettiin sitten pari ihan lyhyttä ryhmän läpi menoa nopealla lelupalkalla ja niissä keskittyminen oli taas hyvä. Vähän tuntuu, että Apla ei ole täysin sisäistänyt, että myös epäsäännöllinen ihmisjoukossa pujottelu on seuraamista, jossa ei saa haahuilla omiaan. No, eipä muutaman lähes vuodentakaisen treenikerran perusteella voi nappisuoritusta kait odottaakaan.

Ihan hyvä lyhyt treeni ja hyvin saatiin kouluttajalta palautetta. Vein sitten Aplan kentän reunalle puuhun kiinni ja katselin muiden suorituksia. Hyviä vinkkejä sai siitäkin vaikka meillä ei ainakaan tällä hetkellä suurempia ongelmia seuraamisessa olekaan (kop kop). Ja siitä olin myös tyytyväinen, että Apla jaksoi hyvin odottaa kiinni sidottuna kauempana sen kolmisen varttia, mitä muilla kesti. Ihan muutama haukahdus vain kuului vaikka muiden koirien kanssa touhuttiin ja Apla ei saanut osallistua. Osaa se siis odottaa hiljaakin… Hakutreeneissä autossa odottaessaan Apla on aikamoinen räksyttäjä, mikä minua ärsyttää. Sitä selvästi risoo, että ei pääse mukaan metsään. Sitten kun ollaan vaikka kauppareissulla niin Apla kyllä odottaa melko kiltisti autossa. Hakutreenit on selvästi se vaikea paikka!

Päivälenkillä törmättiin tänään yhteen keväänmerkkiin... Nimittäin kyykäärmeisiin! Oltiin tavanomaisessa lenkkimaastossamme, joka on aika kallioista (olinko jo aikaisemmin ajatellut, että onkohan siellä käärmehiä mutta viime kesänä ei tullut vastaan). No, siinä polulla sitten näytti ensin olevan pari köydenpätkää mutta lähemmällä tarkastelulla ne osoittautuivat kyiksi. Toinen oli tumma ja toinen ihan vaaleanharmaa mutta sahalaidat selässä paljastivat, että kyseessä olivat ihan eliöt eikä köydenpätkät... Aika pieniä ne oli, maksimissaan varmaan 50-senttisiä. Mutta tuli minulle kiire lähteä takaisin tulosuuntaan kun oli saanut alle metrin päästä tehtyä lajimäärityksen! Onneksi Apla oli jäänyt jälkeen nuuskuttelemaan jotain, että se ei rynnännyt käärmeiden lomaan. Ja onneksi itsekin katsahdin jalkoihini etten ihan astunut päälle. Nyt taisi tulla jonkinlainen boikotti tuolle lenkkipolulle, sen verran kammoksun käärmeitä... Harmittaa, kun muuten olisi niin hieno lenkkimaasto!

Viime viikon lopulla otin metsälenkin yhteydessä taas haukkuharjoituksen Aplalle. Myöhemmin tein vielä ihan huvikseni pari testiä: jätin Aplan polulle ja menin itse n. 10 metrin päähän ”piiloon”. Kutsuin koiraa ja odotin, mitä se tekee minut löydettyään. Ekalla kerralla yritti ensin tökkiä naamaan mutta kun ei auttanut (olin ihan passiivinen ja yritin pitää pään alhaalla) niin perääntyi vähän ja haukkuhan sieltä kajahti! Toisella kerralla ei enää juuri edes tökkinyt vaan aloitti haukun saman tien. Ei tietenkään mitään pitkää haukkua mutta parista haukusta voikin jo palkata tässä vaiheessa. Hieno homma! Ei varmaan ihan ideaalia toimia itse maalimiehenä mutta harjoituskaverien puutteessa ja ilmaisuharjoitteluna kait menee…

Pitänee vielä mainita eiliset agitreenit vaikka niistä ei paljon kertomista olekaan (masentavasti meni). Kepit radalla on se meidän kompastuskivi. Aplaan pitäisi saada vauhtia ja suoritukseen itsenäisyyttä mutta vielä se ei onnistu ja vähän turhauttaa ohjaajaa… Kun saisi kehiteltyä harjoituskepit jotenkin niin voisi tätäkin treenata kunnolla! On se toko sentään helpompi laji kun itsenäinen harjoittelu onnistuu…

Viikonloppuna käväistiin mökillä, ja Apla nautti! Kepin perässä juoksemisen jälkeen oli pakko mennä järveen viilentymään aivan kuten kesällä. Aplan talviturkki on siis heitetty! :)