Huonostipa (olemattomasti) ollaan missään ohjatuissa treeneissä viime aikoina käyty. Tämä kesäaika vähän tällaista… Viime viikolla harjoiteltiin agilityä ihan itseksemme: kotiseudulla Pohjois-Karjalassa käväistessä askartelin pajusta agikepit ja pystytin ne nurmikolle. Siinä sitten treenattiin Aplan kanssa ja kai jotain edistystäkin oli havaittavissa pujottelun suhteen. Minun kulkiessa oikeaa puolta Apla menee jo aika vauhdikkaasti mutta vaihtaessani kulkemaan keppien vasemmalta puolelta tulee Aplalle välillä vaikeuksia. Harjoitusta se vain vaatii! Pikavisiitillä itärajalle Apla ehti myös mm. nähdä puolisisko-Neekaa ja Minttua, käydä uimassa, haukkua ruohonleikkuria ja kirmata pihalla pallon perässä… Hauskaa tuntui olevan tällä aktiivilomalla. :)

Apla vesileikeissä.

Emma tyytyi kahlailemaan ja haukkumaan Aplalle...

Metsälenkillä suomaisemissa.

Tällä kesäturkilla lähdemme valloittamaan issikkaerkkaria Kuopioon 1. elokuuta. :)

Tokoa on treenailtu aika aktiivisesti pieniä pätkiä kerrallaan. Ruutua on harjoiteltu ja hyvällä innolla Apla on juossut tötteröiden väliin vaikka lelua ei ihan  aina ole ollut siellä odottamassa. Ihan 10 metrin matkaa ei olla vielä kokeiltu, paras edetä hitaasti. Aplan lähtöhaukahdusta olen yrittänyt ehkäistä sanomalla ruutu-käskyn puoliääneen mutta silti innostavasti; on se haukahdus ainakin vaimeampi silloin… ja joskus jää pois kokonaankin. Ihan kuiskaamalla ei kokeissa varmaankaan saa koiraa käskyttää… ;) PK-eteenlähetystä on myös treenattu ja hienosti Apla irtoaa. Olen nyt tehnyt niin, että viemme yhdessä pallon kauas kentän laitaa treenin alussa ja lopuksi (vaikka 20-30 min kuluttua) sitten Apla saa juosta sinne ”eteenlähetettynä”. Ideana on siis vähitellen häivyttää pallon vienti… Hienosti Apla kyllä viimeksi juoksi jostain 40 metristä kentän toiseen laitaan.

Murheenkryyninä on tällä haavaa (tai no ei nyt niin akuutisti ilmaantuneena juttuna) kaukokäskyjen maahan-seiso ja seiso-maahan liikkeet. Aplan tekniikka maasta seisomaan noustessa on vähän hankala eli hyvin etupainotteinen niin, että koira kyllä nousee ylös pitäen takajalat paikoillaan mutta ne jäävät liian taakse; koira siis näyttää kurottavan eteenpäin. Tuosta asennosta on sitten hankala siirtyä hissinä takaisin maahan ja yleensä takajalkoja on liikutettava ainakin hitunen. Olen yrittänyt muuttaa käsimerkkiä enemmän ”työntäväksi” mutta ei tunnut oikein tepsivän. Ehkä siis ainoaksi keinoksi jää tekninen harjoittelu ihan lähietäisyydeltä, mikä senkään toimivuus sitten lienee. Ei Aplalla pitäisi olla syytä erityisesti kurottaa minuun päin ylösnoustessaan sillä yleensä käytän kuitenkin takapalkkaa. Joku tapa ilmeisesti tuosta jäänyt. Pahoin pelkään, että sen muuttaminen tulee olemaan työn takana. Eihän tuossa varmaan monen sentin liikkumisesta ole kysymys mutta totta kai liikkeestä haluaisi paremman. Toisen kroonisen ongelmaliikkeen suhteen on tällä viikolla tehty tehotreeniä, nimittäin metallikapulan. Useana päivänä yksi pitoharjoitus (vaatii vielä maanittelua) ja pari noutoa matolla. Palkkana on pallo eli motivaatiota pitäisi löytyä, mutta kun se metalli on vaan niin inhottava Aplan suuhun! Nyt täytyy vain sitkeästi siedättää koiraa tähän juttuun. Muuten ei ole asiaa kokeeseen vielä tänä syksynä, kuten vähän on toiveissa ollut…

Hakutreeneissä ei olla käyty sitten toukokuun lopun, eipä tosin ole ryhmä tainnut treenatakaan kuin kerran sen jälkeen… Liekö ihmiset kesälaitumilla vai mitä. Vähän turhauttavaa kun nyt kesällä olisi kuitenkin parhaimmat olosuhteet metsässä rämpimiseen. Olen sitten Aplan kanssa treenannut sen minkä olen pystynyt ja jaksanut. Jonkin verran haukkuharjoittelua sekä käskystä että minun metsästä löytämisen yhteydessä on otettu. Hienosti Apla jo ilmaisee ainakin minut kun menen sille piiloon ja kutsun etsimään! Miten toimintamalli pätee sitten maalimiehiin, onkin toinen juttu. Eilen otin pitkästä aikaa esineruututreenin. Alue oli toiselta puolelta n. 50x37m ja toiselta n. 40x15m. Isommalle alueelle jätin esineen vasempaan takanurkkaan ja pienemmälle myös takaosaan. Ensin lähetys isomman alueen vasenta rajaa hipoen ja kohtalaisen nopeasti Apla palasikin esine suussaan. Tästä namipalkka ja siirtyminen alueen oikeaan laitaan. Ihmeen rauhallinen Apla oli tässä kohtaa, ennen se on riekkunut aika lailla. Intoa koira oli silti täynnä ja se tuntui ymmärtävän, että leikki jatkuu vielä. Sitten lähetys tyhjälle pistolle. Kuten odotettua, koiraa sai huudella takaisin pitkän aikaa ennen kuin suostui tulemaan ilman löytöä takaisin. Siitä sitten kovat kehut ja pari kepin heittoa. Sitten nopea rauhoittuminen ja lähetys toiselle puolelle, mistä esine löytyi helposti. Nyt oli sitten kunnon kepinheittoleikin vuoro! Summarum: koira etenee innokkaasti ja melko suoraankin alueen takarajalle asti (en pystynyt näkemään, miten pitkällä se liikkui sivusuunnassa); eniten korjattavaa on koiran tottelemisessa kutsuun tulla alueelta pois… No, kai se on parempi näin päin kuin jos koiralta puuttuisi intoa etsimiseen. Huomenna perjantaina olisi pitkästä aikaa hakutreenit! Uskaltaisikohan kokeilla, miten Aplan ilmaisu sujuu itsenäisesti ilman maalimiehen avustusta…