Varsinaiset harrastukset on taas nopeasti kerrottu: tokoiltu on jotain pientä ja korjaamista tuntuu riittävän (ne vanhat tutut jutut)… No, jotain osataankin mutta paljon on töitä vielä tehtävänä. Ja hyvä kait niin, olisihan se tylsää jos kaiken heti osaisi! Ostamani ruutu-nauha osoittautui aika kepeäksi tavaraksi eikä tahtonut tuulisella ilmalla pysyä kuosissaan… Eipä olla siis ruutua paljon nytkään treenattu. Ehkä pitäisi uskaltautua harjoittelemaan ilman nauhaa niin kauan kuin jostain keksin asiaan parannuksen. PK-hyppyesteen harjoituskappaletta sommittelin tänään pahvilaatikoiden osista, ehkä saan vielä jotain kasaankin. Pitää olla monta osaa, jotta hypyn korkeutta saa säädettyä… Olisi kyllä korkea aika ottaa tuon loikan harjoittelu ohjelmistoon. Agitreeneissä käytiin lauantaina. (Ne kepit…)

Eilen käytiin kylässä Aplan hoitopaikassa eli Johannan ja Adan luona. Koirilla riitti vauhtia lenkillä ja uimassa. Pihalla ne intoutuivat vielä varsinaiseen leikkituokioon, mitä oli hauska katsella. Nykyään koirien välit ovat aika ”asialliset” eivätkä ne pentuaikojen malliin paljon leiki mutta eilen tuli jokin taantumakausi ilmeisesti kun oli niin hauskaa laukata taloa ympäri ja painia. Kyläreissulta jatkoimme suoraan PK-tottistreeneihin, eipä ollut tullut siellä käytyä sitten kevään. Mietin kyllä, että jättäisin nytkin väliin mutta kun teemana oli paikallaolo ja ilmoittautuminen niin pitihän treenimahdollisuus hyödyntää. Apla ei kyllä ollut parhaassa mahdollisessa vireessä (väsynyt ja leikin kyllästämä) mutta ihan kohtuullisesti treenikerta meni. Paikallamakuu oli aika helppo kun ohjaaja ei mennyt edes piiloon. Häiriötä sen sijaan riitti kun koirat haukkuivat ja rähinöivät Aplan takana parkkipaikalla. Otettiin sitten pieni pätkä seuraamista ja henkilöryhmä. Meni yllättävän hyvin vaikka lelupalkkaa ei ollut missään vaiheessa ja henkilöryhmä on meille aika haasteellinen juttu. Mielenkiintoista, että kouluttaja ihan kysyi Aplan rotua… Ja sitten joku sanoi, että onpas hiljainen issikaksi vaikka minusta Apla oli tavallista äänekkäämpi kun olin vähän innostanut sitä autosta hakiessa ja raukka kai luuli päässeensä agitreeneihin tai jotain… :) No, kai se tottiskin ihan hauskaa oli.

Ja jotta Aplaa olisi yöllä oikein nukuttanut niin hain illalla meille kotiin sille vielä kaverin. Meillä on nyt muutaman päivän hoidossa meidän tokotutun ja agi-kouluttajan Misty-kelpie. Hyvin kiltti ja helppo koira, ja Aplan kanssa synkkaa hyvin. Kunnon leikkituokiot on otettava useamman kerran päivässä. :)