Mennyt viikko meni lomaillessa. Olimme koko poppoolla käymässä itä-Suomessa. Tarkoitus oli jotain harrastellakin (tokojuttuja, agikeppejä) mutta niin kiirettä piti, että ei sitten ehdittykään… Aplakin oli mukana metsähommissa ja marjastamassa. Tutut oli kujeet mustikkametsässä: juoksentelua keppi suussa marjastajan luota toiselle (pitäisi varmaan seuraavaksi koettaa PK-viestiä tuon koiran kanssa :)), omia tutkimusmatkoja ja mustikoiden syöntiä suoraan puskista – välillä meinasi löytynyt marja-apaja huveta innokkaan mustikkasyömärin kitaan. No, terveellisiähän marjat ovat!

Kotimatka mentiin sitten Kuopion kautta eli kävimme jo perinteiseen tapaan issikoiden erikoisnäyttelyssä. Mukana oli noin 80 koiraa, ennätysmäärä. Oli mukava nähdä tuttuja ja tuntemattomiakin ja katsella koiria. Näyttelyn tuomari oli kovin hövelillä päällä ja jakoi vain ERI- ja EH-arvosanoja osallistujille… Apla sai sitten ERI:n, mitä en kyllä osannut odottaa. Ihan hyvä arvostelu, pieni koko siinä taas mainittiin mutta eipä tuo tainnut liikaa haitata. Luokassa emme sentään sijoittuneet mutta yläkanttiin esiintyminen meni joka tapauksessa. Jouduimme lähtemään kotimatkalle ennen näyttelyn päätöstä ja myöhemmin sain kuulla, että Apla oli voittanut ”Reetun tottelevaisuuspalkinnon”, joka annetaan kauden menestyneimmälle tokon avo/alo-luokassa kisanneelle issikalle. Kiertopalkintopysti on siis matkalle meille vuodeksi. Olipa kiva juttu!

Tänä iltana pääsimme pitkästä aikaa agilitaamaan. Muutamia radanpätkiä mentiin vaihtelevalla menestyksellä. Suureksi kompastuskiveksi osoittautui asetelma, jossa hypyn jälkeen suoraan edessä vierekkäin olivat sekä puomi että putki. Koira piti saada putkeen mutta Apla meni sinnikkäästi aina puomille… Monen monta kertaa sai yrittää ennen kuin onnistui; koira piti ohjata ensin tulemaan tosi vinoon ja vasta viime tipassa oikaista juoksurata putkelle. Vaikeaa! Positiivisena asiana on huomioitava Aplan mukava vauhti ja keppi-suoritus: meni aika mallikkaasti myös vaikeammalta puolelta ja Apla jopa itsenäisesti haki oikean aloitusvälin, mikä oli tosi ilahduttavaa. Kun vain pääsisi treenaamaan enemmän!