Kerrataanpa hieman viime aikojen tapahtumia. Apla oli elokuun viimeiset kaksi viikkoa hoidossa siskollani Kouvolan lähellä kun olin itse kesäseminaarissa Helsingissä. Hyvin oli hoitojakso kuulemma mennyt. Aplalla ja Mintulla riitti leikkiä ja iloista yhdessäoloa. Koirat ovat silti aika erilaisia: Apla on hyvin ihmisten seurassa viihtyvä, ”palvelualtis” ja ohjattua toimintaa kaipaava kun taas Minttu on porokoirana melko itsenäinen ja tottelee aika vaihtelevasti… Omat hyvät ja huonot puolensa kummassakin tyypissä. Tässä muutama otos kaveruksista hoitojakson varrelta (kuvat: Hanna Kolari).

Pallopelin pyörteissä.

Painimatsi menossa.

Katsokaa, kaikki tassut ilmassa!

Kaverukset.

Apla herkuttelee!

 

Elokuun viimeisenä päivänä aloitimme sitten Aplan kanssa VOI/EVL-tasoisen Tamsk:n tottelevaisuuskurssin. Siellä pääsimme tauon jälkeen kunnolla tokoilemaan, seurana pari bortsua ja TVA-hoffi… Mutta ihan hyvin sulauduimme joukkoon. Ekan kerran teemana oli paikallaolo ja seuraaminen. Saimmekin kerrankin tehtyä hyviä paikallaolo-harjoituksia, lähes kisanomaisissa olosuhteissa. Yhteensä teimme kaksi 4-minuutin paikallamakuuta (toisella kertaa ihmishäiriön kera) ja yhden lyhyemmän paikalla istumisen. Kaikki menivät Aplalta hyvin! Harvinaista herkkua tällainen treeni meille.

 

Koulutusohjaaja teetti kisanomaisen seuraamiskaavion ja antoi sitten palautetta ja vinkkejä havaintojensa pohjalta. Seuraaminen meillä meni ihan hyvin, mitä nyt juoksukäännöksissä Apla vähän irtaantui (näitä tosin ei oltu juuri treenattukaan ennen). Hyödyllinen palaute tuli omasta vauhdistani hitaassa kävelyssä: teen sen nimittäin liian hitaasti ja Apla joutuu tekemään kovasti töitä, että pysyy oikealla paikalla seuraamassa. Täytyy siis muistaa askeltaa hieman reippaammin. Ihan arviolta olen tuon vauhdin määrittänyt, lähinnä yrittänyt tehdä selkeän eron tavalliseen kävelyyn mutta näköjään ihan noin karrikoidusti ei tarvitse ”hiippailla”. Tämäntapaisissa jutuissa tällainen kurssi kyllä osoittaa hyödyllisyytensä. Askelsiirtymien kohdalla voisin myös ottaa vähän reippaammat askellukset vaikka koira aika pieni onkin… Kaikkiaan kurssi on varmasti meille hyödyllinen. Ilmoitin Aplan 27. syyskuuta Mäntässä pidettävään kokeeseen, siellä siis korkkaamme voittaja-luokan. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Aika lailla viimeiseen asti saamme varmasti treenailla, että kisakuntoon pääsisimme…

 

Menneellä viikolla Apla pääsi oikein kunnolla luontoretkeilemään kun käväisimme puolukkametsässä ja mökkeilimme viikonloppuna. Sunnuntaina oli sitten edessä koettelemus eli luonnetesti. Paikkana Huittinen ja Tuomareina Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen. En ollut koskaan ennen seurannut luonnetestiä, enkä todellakaan valmistellut Aplaa siihen mitenkään, joten ihan ”pystymetsästä” mentiin testiin. Ensimmäiseksi tuomari hiukan tutustui koiraan ja yritti (taistelu)leikittää sitä. Tästä Apla ei oikein ollut innostuakseen… Leikkivälineenä oli ohut puukeppi, millä en ole koskaan Aplan kanssa vetoleikkiä harrastanut vaan vain heitellyt. Nytkin Apla selvästi odotti, että keppiä olisi heitetty eikä oikein tykännyt tarrata tuomarin käsissä olevaan keppiin kiinni. Ison narulelun kanssa ei ollut paljon parempi onni. Sain sitten itse leikittää Aplaa ja innostuihan se lopulta, heittelyiden jälkeen, roikkumaan lelussa kunnon äänitehosteiden kera. Tuomarin kommenttina: ”dieselillä hitaasti käynnistyvä tapaus”. Ehkäpä sitten näin. Mielestäni tuo tapaus ei kuitenkaan antanut ihan oikeaa kuvaa Aplan ”taistelutahdosta” koska kyllä se normaalisti roikkuu lelun päässä ja taistelee periksi antamatta. Ehkä olisi ensiksi pitänyt saada tehdä pieni pätkä seuraamista ja sitten leikkiä. :) Toisaalta kertoohan sekin koirasta jotain, jos se intoutuu heti vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa ihan tyhjästä hirvittävään taisteluleikkiin.

 

Seuraavaksi ensimmäinen ”kunnon” testiosio eli kelkka. Sitä Apla haukkui ja tempoili hihnan päässä aika lailla mutta lopetti teutaroinnin kun kelkka oli pysähtynyt ja tilanne rauhoittunut ja rohkaistui yllättävänkin hyvin tulemaan tutkimaan kummaa kapistusta yhdessä kanssani. Kun sitten kävelimme vielä kelkan ohi ei se enää herättänyt Aplassa mitään tuntemuksia.

 

Seuraavan osion ”hyökkääjää” ei Apla tainnut oikein käsittää… Lähinnä se meni hämilleen tilanteesta ja meni sitten häntä viuhtoen tutustumaan hyökkääjään kun tämä lopetti uhkaavan käyttäytymisen. Ei koirani siis tehnyt kyllä elettäkään puolustaakseen omistajaansa… Mutta eipä tämä liene kovin outo toimintamalli issikalle. Apla ei ainakaan tunnu käsittävän, että joku ihminen yrittää jotain pahaa; kaikki tykkäävät toisistaan eikös juu. :)

 

”Vierivä tynnyri” –osio sitten sai Aplan jotenkin tolaltaan. Ensin kävelyreittimme varrella, itse asiassa ihan Aplan vierestä, nousi yhtäkkiä haalari maasta ylös ja Apla oikein pomppasi ilmaan tästä yllätyksestä. Ei se kuitenkaan paniikkiin mennyt vaan säikähti kunnolla. Tilannetta ei tosin auttanut se, että samaan aikaan räjähti lähistöllä odotellut koira aikamoiseen rähäkkään. No, jatkoimme matkaa ja sitten kieri kovasti rämisevä peltitynnyri vierestä alas. Tätä Apla sitten pelästyi aika lailla. Heti kohta kävelimme saman lyhyen reitin uudelleen, Aplaa tosin sai houkutella tulemaan tynnyripaikkaa kohti… Ja tietysti juuri sillä kohdalla tynnyri vielä hieman liikahti ja hätkähdytti jälleen Aplaa vaikka näin ei ollut tarkoitus käydä. Tässä osiossa Aplan häntä laski selvästi ja se kammoksui outoa rämisevää esinettä, jonka oli kohdannut.

 

Pian siirryimme seuraavaan osioon eli Apla laitettiin kiinni ja menin itse nurkan taakse pois näkyvistä. Tällä aikaa toinen tuomari lähestyi Aplaa uhkaavin elkein. Apla ei kuulemma paljon kiinnittänyt huomiota tähän ärsykkeeseen vaan ainakin alussa keskittyi rimpuilemaan pois… Sitä stressasi joutuminen kiinni pahan tynnyripaikan välittömään läheisyyteen, eikä se tietenkään tehnyt elettäkään puolustautuakseen ”hyökkääjää” vastaan.

 

Pimeään huoneeseen jouduttuaan Apla ei suinkaan heti rynnännyt luokseni (kuten odotin) vaan haahuili kaikessa rauhassa huoneessa kunnes sitten tuli minua morjestamaan.

 

Lopuksi tarkastettiin Aplan herkkyys ampumiselle. Lähdimme kävelemään testipaikalta poispäin, sitten meidän olisi pitänyt kääntyä takaisinpäin mutta eipä Apla halunnutkaan tulla kovin pitkälle houkutteluista huolimatta… No, jatkoimme sitten matkaa ja laukaus kuului. Aplalla taisi olla niin kiire autolle, ettei se paljon äänestä hätkähtänyt. Käännyimme vielä kohti testipaikkaa ja pysähdyimme kuuntelemaan toisen laukauksen. Tähän Apla suhtautui melko välinpitämättömästi. Sitten testi oli ohi.

 

Loppupisteiksi saimme +84 (laukauskokematon). Tuomarin mukaan koira on selvästi pehmeä (eipä yllättänyt) ja hakee aika paljon tukea minusta. Kaipa testi kohtuullisen odotusten mukaisesti meni. Miinuksena täytyy sanoa, että aika nopeaan tahtiin osiot vietiin läpi eikä koiralle annettu paljon aikaa palautua välillä; tämä ilmeisesti jonkin verran vaihtelee testien välillä. Apla olisi varmaan tarvinnut enemmän rauhoittumisaikaa ja ainakin tynnyri olisi pitänyt käydä yhdessä tarkastamassa vaarattomaksi, nyt se jäi möröksi… Mutta näin ne testit menee. Tyytyväinen olen kuitenkin, että saimme hyväksytyn tuloksen. Samalla Aplasta tuli sitten Suomen muotovalio kun tarvittavat sertit saimme näyttelyistä kokoon ja aiemmin. Onnea, Apla!

 

Muissa harrastuksissa on jälleen ollut hiljaisempaa. Agility-treeneissä ollaan käyty kertaalleen. Uskaltauduin silti ilmoittamaan Aplan ekoihin virallisiin kisoihin eli starttaamme medi1-luokassa täällä Tampereella 21. syyskuuta. Kyseessä on hyppyrata kun hyvin todennäköisesti ei ole mahdollisuuksia treenata keinua kisakuntoon siihen mennessä. Kiva silti päästä kokeilemaan oikeita kisoja!

 

Hakutreeneissä ei olla edelleenkään päästy käymään sitten heinäkuun puolivälin. Mikä lienee edes koko ryhmän tilanne, en tiedä. Turhauttavaa. Tänään otin lenkin yhteydessä esineruututreenin. Tallattu alue oli ehkä n. 45x40 metriä, esineet jätin kumpiinkin takanurkkiin, mikä oli virhe… Lähetin nimittäin Aplan ensin oikeaa sivustaa pitkin, se viipyi tosi pitkään mutta annoin etsiä. Lopulta koira säntää luokseni mutta suussa onkin se vasemmassa takanurkassa ollut esine… No, kehut siitä ja eikun uudelleen etsimään sitä alkuperäistä kohdetta. Apla oli vähän haluton menemään uudestaan, kun mielestään se oli jo tutkinut alueen… Piti lopulta mennä aika lähelle ennen kuin esine löytyi. Oliko sitten hyvä vai huono, että Apla eteni alueella toiselle esineelle asti? Ensin se teki kyllä luullakseni suoran piston takarajalle asti mutta jostain syystä esine (rullaluistelun rannesuoja) jäi löytymättä. Sitten se lienee edennyt sivusuunnalla eteenpäin toiseen nurkkaan asti. Periaatteessa hyvää etenemistä piston jälkeen mutta ei kai kuitenkaan ole niin suotavaa, että koira noin itsenäisesti liikkuu alueella… Nyt olin vain laiska kun en viitsinyt tallata keskilinjan toista puolta ja laittaa toista esinettä sinne… No, intoa koirassa kyllä riitti tähän puuhaan!