Kylläpä Aplalle nyt uni maittaa… Takana on ”työntäyteinen” (tai siis pikemminkin hauskuuden täyteinen) päivä, johon mahtui niin hakuilua kuin agilitytreenejä. Palataan ensin kuitenkin viime viikonloppuun. Silloinkin piti olla hakutreenit mutta eipä sitten ollutkaan kun ruhtinaallisen suuren ryhmämme kynnelle kykenevistä jäsenistä yksi sairastui eikä kahdestaan ollut oikein järkeä treenata… Mentiin Aplan kanssa kuitenkin paikalle ja tein sille sitten esineruudun, ettei olisi ihan hukkareissu tullut. Alue oli n. 50 x 25 metriä ja jätin sinne kolme esinettä (mukana sattui olemaan sukka ja lapaset). Yritin nyt jo alueelle mennessä ja lähetyksissä tehdä eroa henkilöetsintään (alussa ennen alueelle menoa haetutin sillä muutaman metrin päähän jättämäni lapasen ja varsinaiset etsimään lähetykset pyrin tekemään ”rennommin” ja eri äänensävyllä kuin henkilöetsinnässä), että Apla olisi vähän kartalla sen suhteen, että ei oltu maalimiehiä hakemassa vaan esineitä vaikka autolla paikalle tultiinkin. Ihan hyvin koira työskenteli vaikka maasto oli taas vähän hankalaa. Suostui myös lähtemään jo kertaalleen kartoittamalleen alueelle kun kaikkia esineitä ei heti löytynyt. Lopuksi tehtiin lenkki metsässä ja jäällä vaikka vettä taivaalta välillä vihmoikin.

Viikolla treenailtiin tokoa vaihtelevalla menestyksellä. Suoritusvarmuutta kaivattaisiin… Välillä menee hyvin ja sitten tulee taas taantumiskohtauksia, ainakin ruudun suhteen. Tunnari ulkona pakkasessa on myös vielä hieman haasteellinen. Luoksetulon pysäytyksiä olen tehnyt pallolla ja välillä menee jo aika hyvin. Pari toistoa noissa kuitenkin saa riittää per treenikerta. Kaukoissa siirryin korjaamaan seisomasta istumista, missä takatassuja tuntuu olevan lähes pakko nostaa vaikka aina ei etenemistä juurikaan tapahtuisi… Aina riittää hiomista siis, eipä käy tylsäksi!

Agia on pari kertaa käyty taas itsenäisesti ottamassa. Vaikea sanoa, missä mennään… Keinu ainakin tänään tuntui menevän jo ihan hyvin, toisaalta A-esteen alastulokontakti on aika huonolla mallilla (kun kontaktista muistuttaa niin koira liukuu loppuosan alas ja pysähtyy poikittain aivan esteen juurelle – kuitenkin kaikki tassut jo maassa – syömään namit, ei kovin kauniin tai tehokkaan näköistä…), pitää varmaan kisan jälkeen yrittää opetella asia kunnolla.

Tänään oli sitten kunnolliset hakutreenit aamulla. Oltiin maastossa, jossa oli valmiita piiloja, joten päätin hyödyntää niitä kahdella ekalla maalimiehellä. Niille siis suora lähetys 50 metriin. Eipä tuo Aplaa hämännyt vaan hyvin löysi, tosin hyödynsi taas etulinjan tallauspolkuja kuten odotettavissa oli mutta sitä on vaikea estää. Haukkuja otin nyt 5-10 ennen palkkausta ja varsinkin ekalla haukkui hyvin pitempiäkin pätkiä. Kolmas ukko oli sitten niin, ettei se löytynytkään suoraan piston päästä vaan koiran piti edetä alueella hieman. Yritin lähettää Aplan selkeää ”käytävää” pitkin mutta ei se silti ihan suoraan 50 metriin juossut, ehkä sai jo siinä matkalla hajua piilosta. Sitten se kyllä korjasi kurssiaan ja etsiskeli hetken takarajan tuntumassa ennen kuin maalimies löytyi vähän sivummalta. Hyvät haukut taas. Neljäs piilo oli lähes suoran piston päässä ja löytyi hyvin. Kaikkiaan hyvä treeni. Aplan maalimieskäyttäytymiseen vain pitää kiinnittää huomiota. Se kun on vähän liian ahne ja ihmisystävällinen ja pyrkii vähän liian innokkaasti palkalle… Vähemmän tunkeilua siis. Ihan hyvin tänään maalimiehet siihen puuttuivatkin. Oli vain metkan näköistä kun tallustelin hakemaan Aplaa maalimieheltä ja piilon takaa näkyi vain villisti propellina pyörivä häntä. :) Ei ole epäilystäkään, etteikö Apla tykkäisi tekemisestään!