Palasimme itä-Suomesta torstai-iltana ja hyvin meni paluumatkakin junalla. Apla ei ole koskaan oikein tykännyt VR:n uusista kiskobusseista mutta Rún ei ollut moksiskaan vähän äänekkäämmästä ja heiluvammasta matkustusvälineestä. Kova oli taas leikkimeininki suuren osan matkaa mutta onneksi uni voitti loppua kohden...

Perjantaina kävimme sitten agilitytreeneissä, viimeistelyharjoitus meille ennen sunnuntain kisaa. Aplan ja Adan lisäksi meillä oli pennut Rún ja Viima mukana, ottamassa vähän tuntumaa agility-harrastukseen... Isot treenasivat kunnolla, pentujen kanssa otettiin muutamaan kertaan putkea ja pussia. Tosi reippaasti kumpikin tutustui esteisiin. Putki oli ensin ihan lyhyenä mutta sen mentyä hyvin pidensimme sitä jonkin verran, ei kuitenkaan koko pituuteensa. Pussin Rún uskalsi mennä tosi hyvin, olin itse tietysti vastaanottamassa ja pitämässä suuta ylhäällä. Pentu oli touhusta ihan innoissaan! Aplan treenatessa Rún taisi vähän metelöidä, mikä oli täysin odotettavaa. Toisaalta hyvää se, että Rún ei juurikaan mennyt mukaan Aplan riehuntaan Adan ollessa radalla vaan jaksoi kiinnostua leikkimisestä minun kanssani. Muutenkin ainakin toistaiseksi olen saanut Rúnin huomion kiinnittymään itseeni aika hyvin vaikka näköpiirissä olisi mielenkiintoisia kohteita. Lenkillä ollaan tehty jo monta vastaantulevan ihmisen/koiran ohitusta niin, että ollaan menty hieman polusta syrjään ja olen syötellyt koirille nameja. Hienosti Rún pysyy kontaktissa. Mutta jos en ota koiria lähelleni niin totta kai pentu on innolla menossa vastaantulijoiden luo. Rohkeutta siis riittää mutta jonkin verran omistajaläheisyyttäkin. Tässä asiassa voi tosin tulla vielä takapakkia...

Rún on selvästi kasvanut viime päivinä. Jalkoihin on tullut pituutta ja niinpä juoksu sujuu jo aika kyytiä! Painoa oli eilisessä punnituksessa 5,2 kiloa. Katselin Aplan pentukuvia ja selvästi hitaammin tuntuu Rúnin kehitys tapahtuvan: tuntuu, että Aplan korvat olivat pystyssä jo 10-viikkoisena kun Rúnilla ne lerpattaa vieläkin hieman (ja ikää nyt reilut 11 vko). Samoin Aplan häntä oli tuossa iässä jo aika kippura kun Rúnilla vielä kaarena selän päällä. Tosin tuskin tuolle tuleekaan ihan Aplan tapaista basenji-häntää. :) Toivottavasti kunnolla kiertynyt kuitenkin. Apla kyllä muutenkin kehittyi tosi nopeasti valmiin näköiseksi, saa nähdä, miten tämän uuden tulokkaan kanssa menee. Mielenkiinnolla seuraan jokaista uutta kehitysaskelta.