Aloitetaanpa kuulumisten kertaaminen viime sunnuntaista, silloin oli nimittäin Aplan treenipäivä. :) Ensin kävimme agiharkoissa, jotka meni aika vaihtelevasti. Apla mm. hyppäsi renkaan ohi muutamaan kertaan, minkä täytyi johtua siitä, että siten sai täysin suoran linjan seuraavalle esteelle eli puomille… Tehtiin myös kolmella esteellä kiertohyppytreeniä ja se alkoikin sujua kun muistin kehottaa Aplaa kiertämään esteet… Rún ei ollut nyt näissä harkoissa mukana kun treenattiin ”varsinaisen” ryhmämme kanssa (mukana meitä kolme agilityä ensimmäisellä koirallaan harrastavaa ja treenaamme ilman kouluttajaa… treenien taso voi siis olla välillä mitä on). Tekisi mieli mennä Aplan kanssa johonkin koulutuspäivään mutta kun ei yhtään tiedä, milloin se seuraava juoksu alkaa.

 

Agilityn jälkeen mentiin suoraan hakutreeneihin, pitkästä aikaa. Ohjelmassa oli Aplalle vain kolme ukkoa kun koira oli varmaan hieman väsynyt agin jäljiltä. Ekalla oli lähetys etukulmaan. Sinne olisi mennyt aika hyvä poluntapainen mutta eipä Apla sitä kauan seurannut vaan poikkesi enemmän alueen puolelle, koko ajan edeten kuitenkin. Meinasin jo huutaa takaisin mutta sitten A taisi saada hajun maalimiehestä ja kaartoi hieman takaisin etulinjaan päin. Sitten jo haukku kajahtikin ilmoille. Alussa vähän pätki kun A oli kuulemma yrittänyt tunkea pressun alle namipurkille mutta aloitti sitten uudestaan kun ei tunkeilu onnistunutkaan. Ohjeena oli n. 15 haukkua ja sen verran varmaan tuli. Palkkaustapaa olin nyt muuttanut entisestä eli kun haukku riittää, maalimies sanoo ”hyvä” ja ojentaa purkin, josta Apla saa itse hotkia nakit. Tällä yritän siis sitä, että haukusta tulisi jatkuvaa eikä Apla kyttäisi koko ajan, että milloin niitä nakkeja taas muutama hänelle syötettäisiin… Katsotaan nyt, miten lähtee toimimaan. Toinen maalimies oli aikas helppo, ja Apla säntäsi sinne aika suoraan. Hyvät haukut. A vain sai palkkansa syötyä niin nopeasti, että se ehti tulla minua jo vähän vastaan kun saavuin piilolle… Eihän se ole hyvä karata maalimieheltä mutta ei Aplalla toisaalta ole sellaiseen edes ollut oikeasti taipumusta. Voisin varmaan itse vähän skarpata ja lähteä kohti piiloa heti ensimmäisten haukkujen kajahtaessa, ei Apla minun tulostani ole yleensä häiriötä ottanut. Ja tietysti kun jatkossa alkaa vaatimaan pitempää ilmaisua niin minullekaan ei tule aina niin kiire. No, kolmas ukko oli sitten vähän haasteellisempi. Meitä kun oli taas vain kolme treenaajaa (ei siis kovin ruusuinen treeniryhmämme tilanne tässäkään lajissa…) niin kukaan ei ollut keskilinjalla katsomassa, missä piilo sijaitsi. En myöskään havainnut kreppinauhaa, jota käytämme piilojen merkkinä. Lähetin Aplan sitten arviolta pistolle ja vähän väärästä paikkaahan se sitten tapahtui… A joutui aika reilusti palaamaan alueella taaksepäin, jotta piilo löytyi. Toisaalta hyvä, että tuli kunnon nenänkäyttöharjoitus mutta tuo taaksepäin eteneminen ei ollut niin hyvä juttu. Näitä vaan sattuu. Kiva oli päästä hakumetsään pitkästä aikaa. Pieni ryhmämme on treenannut aika satunnaisesti taas viime ajat, toivottavasti päästäisiin taas kunnon harjoitusrytmiin kiinni.

 

Viikolla ei koirien kanssa tehty mitään ihmeellistä. Joka päivä on nyt käyty metsälenkillä eikä Rún tunnu väsyvän oikein mistään. En kyllä ole liikunnalla sitä yrittänytkään uuvuttaa, antaa tytön kasvaa rauhassa. Nyt se taitaa painaa jo 7 kiloa, taitaa tulla siis ihan kunnollisen kokoinen neiti hänestä. Tokontapaista olen molempien koiruuksien kanssa vähän ottanut. Parikin kertaa otin koirat ihan yksilötreeniin toisen jäädessä kotiin odottelemaan. Se olikin mukavaa kun sai rauhassa puuhastella kummankin kanssa. Rúnin kanssa otettiin vain perusasentoa, istumista ja maahanmenoa. Ihan hyvin ne sujuivatkin, toki käsiavut on vielä kovasti käytössä. Tytöllä on kyllä suuri into tehdä asioita! Muutaman harjoitteen jälkeen otettiin aina pieni leikkisessio, narulelulla vetoleikkiä ja pallolla leikittiin myös. Kumpaankin Rún on ihan hulluna. :) Kokonaisuutena treenimme olivat kuitenkin melko lyhyet. Toisella kerralla meillä oli jo vähän häiriötäkin kun puistotyöntekijä keräili roskia saman parkkiksen ympäristössä kuin missä me treenattiin. Ei Rún pahasti häiriintynyt vaan minä onnistuin olemaan kiinnostavampi… Kiva!

 

Aplan kanssa pidin yhden kunnollisen treenikerran ja olipas meillä kivaa! Tuntuu, että Rúnin tulon jälkeen Aplan tekemisen into on vain kasvanut. On hienoa päästä välillä ihan kahdestaan Tuulan kanssa tekemään juttuja! Ja itselläkin on kovasti intoa treenata kun on viime ajat tehty niin vähän. Vähän sitä sun tätä treenattiin, paikallaoloakin pitkästä aikaa. Kaukoja tein lyhyeltä matkalta, tunnarin helposti kahdella palikalla aika läheltä myös. Noutoon hain vauhtia pallopalkalla ja ehkä se tepsikin. Ruutu tehtiin kerran niin, että hiekkaan ”kätketty” pallo oli ruudussa odottamassa, toisella kertaa lähetin tyhjään ruutuun ja hienosti meni. Lähtöhaukahdus tuntuu unohtuneen tässä liikkeessä, toivottavasti pysyisikin poissa! Lopuksi muutama luoksetulo. Mulla oli nyt kaksi palloa käytössä. Jätin toisen Aplan taakse ja välillä pysäytin ja vapautin takapallolle ja välillä otin läpijuoksuna ja heitin pallon kädestä taakseni. Eka pysäytys oli vielä vähän ihmettelevä mutta toinen jo oikein mallikas. Tätä pitää vain hioa. Seuraavia kokeita en ole edes ajatellut, kunhan nyt ensin tulisi se juoksu niin voisi taas suunnitella kisoja!

 

Loppuun taas muutama kuva ihanassa kevätauringossa tehdyltä keskiviikon metsälenkiltä, Rún näissä kuvissa siis päivää vaille 14-viikkoisena.

 

Rún iloisella ilmeellä. :)

 

Keväinen maa on täynnä hajuja...

 

Aplan kanssa samat harrastukset eli kepin syönti on lempipuuhaa...

 

Hauskaa riittää.

 

Juomatauolla.

 

 Aplan poseeraus.