Kuluneella viikolla onkin ehditty puuhaamaan koirien kanssa kaikenlaista. Maanantaina Rún sai toiset rokotukset ja oli taas oikein reipas, sanoisinko jopa energinen :), eläinlääkärillä. Ei pentu ollut moksiskaan vaikka itse lääkintätoimenpide päättyi hieman verisesti kun neula osui pintaverisuoneen ja turkki sai hieman punaista väriä (jota Rún itseään ropsuttamalla, rokote kun taisi hieman kirvellä, tehokkaasti vielä levitti vaaleaan turkkiinsa…). Eipä ole tuollaista haaveria kohdalle ennen sattunutkaan.

 

Tiistaina saimme sitten vieraita ja mukana tuli käymään myös porokoira Minttu. Apla oli tyytyväinen kun kerrankin joku muu oli Rúnin höykytettävänä, ja Minttu otti leikkitädin roolin hyvin vastaan. Tässä erinäistä kuva-aineistoa (kuvat: Hanna Kolari) noilta päiviltä:

 

 

 

 

 

 

Vieraspatjaan on kiva kietoutua...

 

 

Ja lattialle on pedattu peti ilmeisesti juuri Rúnia varten...

 

Aplaa ja pehmoleluakin väsyttää jo...

 

Torstaina saattelin vieraat kotimatkalle ja ostin samalla reissulla koirille uuden matkustuspaikan. Perheen kasvaessa olemme nimittäin äskettäin investoineet farmari-malliseen autoon ja nyt sain hankittua sinne takaosaan sopivan häkin koirille. On kyllä elämää helpottavaa kun ei noita otuksia tarvitse enää kuskata valjaissa takapenkillä vaan ne voi heittää matkustamaan omaan osastoonsa. Vähän etukäteen mietin, miten koirat pärjäävät kahdestaan samassa häkissä (Rún kun tahtoo olla aika riiviö Aplaa kohtaan välillä ja Apla taas ei liian innokkaista lähentelyistä niin välitä) mutta ne osasivat heti olla oikein nätisti, ei mitään riehumista tai metelöintiä. Hieno juttu!

 

Torstai-iltana käytiin Aplan kanssa hakutreeneissä. Toiveena oli tälläkin kertaa yrittää vahvistaa suoraan etenemistä ja tämä treeni menikin huomattavasti paremmin kuin edellinen. Ekat kaksi maalimiestä esiintyvät haamuina eli kumpikin näyttäytyi yksitellen omalta puoleltaan ja lähetin Aplan sitten kohti takaisin maastoutunutta mm:tä. Ekalla kertaa Apla oli niin täpinöissään, ettei kai oikein havainnut koko ukkoa ja lähtikin hieman vinoon mutta korjasi hyvin. Toinen meni suunnitellusti. Kolmas ukko otettiin valmiina ja Aplahan eteni melkoisen suoraan! Neljäs ja viides taas haamumenetelmällä, nyt kumpikin näyttäytyi peräkkäin ja hieman eri kohtaa keskilinjasta, joten siirtymääkin tuli. Lähetin Aplan sitten ensin neloselle ja sitten vitoselle ja pistot olivat suorat! Myös haukut oli hyvät, nyt ekoilla otettiin jo n. 20 haukkua ennen palkkaa. Uusi palkkaustapa on selvästi parantanut ilmaisua (ei enää niin paljon katkoja) ja nyt tuo näköärsyke tuntui auttavan myös pistoja suoremmiksi. Varmaan ensi kerralla voisi vielä jonkin avun ottaa aluksi mutta pitää päästä niistä taas pian eroon. Kiva fiilis jäi treenistä. Apla oli kyllä tavallista äänekkäämpi lähetystilanteissa mutta en nyt siihen kovalla kädellä puuttunut, ettei treeni olisi muuten kärsinyt. Jatkossa pitää tuohon ylimääräiseen ääntelyyn kyllä kiinnittää huomiota. Eipähän ainakaan juoksu ollut vienyt intoa koirasta… Vaikkakin heti ”töiden” päätyttyä alkoi kova haistelu ja merkkailu.

 

Perjantaina kävimme kylässä Adan ja Viiman luona. Ja kyllä oli pennuilla taas kova meno päällä, voi hyvänen aika! Taitaa Rúnistakin tulla aika vesipeto, sellaiset riehumiset oli rantavedessä Viiman kanssa. :) Ihan uintireissua vastasi. Tehtiin myös kunnon metsälenkki koirien kanssa. Rún oli kyllä täysin naatti kun päästiin kotiin. Ei edes viihtynyt takapihalla puolta minuuttia kauempaa vaan tuli oma-aloitteisesti sisälle nukkumaan. Silloin täytyy olla jo tosi väsy kyseessä. :)

 

Tänään käytiin vähän kauempana toisella mökillä siivoustalkoissa ja koirat saivat olla paljon pihalla. Apla kävi kunnolla uimassa ja Rúnilla oli hauskaa muuten vain. :) Illalla menin pennun kanssa vielä agilitytreeneihin kun Apla joutuu edelleen niistä taukoilemaan. Menikin tosi hienosti. Ekana kokeiltiin putkea ja Rúnhan meni sinne ennen kuin olin ehtinyt edes käskeä! Ja putki oli vieläpä vähän mutkalla. Huikeaa. ;) Tosi hyvin pikkukoira meni sitten putkea itsenäisesti ilman mitään leluapuja. Keppipätkää mentiin namien kanssa ja hyvin Rún tuntui saavan jo juonen päästä kiinni. Katsotaan nyt kuitenkin josko yrittäisimme treenata kepit kanaverkkojen avulla sujuviksi, tulisi se vauhti siinä samalla paremmin kuin namien kanssa avustamalla. Lopuksi tutustuttiin vielä maassa olevaan puomin keskilautaan ja eipä sitäkään Rún arastellut yhtään. Positiivista myös se, että pentu malttoi olla osan aikaa hiljaa kun kasasimme esteitä takaisin konttiin… Ei se siis ihan mahdoton räksyttäjä ole, ainakaan vielä! ;)