Viikonloppu oltiin taas mökillä – vaikka sää ei meitä kovin suosinutkaan (oli KYLMÄ!). Lauantaina ajelin Aplan kanssa Lempäälään tokokokeeseen. Ihan kohtuullisesti tuo meni ja sai ainakin osviittaa taas siitä, mitä kannattaa treenata (ikään kuin ei olisi ollut suurelta osin jo tiedossa…). Tässä lyhyt raportti (tai kootut selitykset) kisasta. Aloitus totutusti paikallamakuulla. Eipä oltu tätä ryhmäliikkeenä treenattukaan viimeksi kuin edellisessä kokeessa maaliskuun alussa, onneksi nykyään pystyn jopa luottamaan aika vahvasti Aplaan tässä liikkeessä ja ihan hermokimppuna ei tarvitse piilossa olla. Tällä kertaa lisäjännitystä toi kuitenkin Aplan vieruskaveri, joka ensin äänteli kuuluvasti ja hipsi sitten omistajansa luo… Eipä tuo onneksi Aplaan vaikuttanut vaan nätisti tyttö makaili kun palattiin näkösuojasta. Tästä liikkeestä meille 9½, pistevähennys tuli Aplan ääntelystä kun sekä ennen maahanmenoa että perusasentoon noustessa piti pienesti haukahtaa… Se vire… Ei ollut ennen sentään kokeessa tätä ilmennyt. Voihan nenä.

 

Yksilöliikkeet tehtiin kaikki putkeen, olimme toisena suoritusvuorossa. Eipä siinä tullut Aplaa paljon hetsattua ennen kehään menoa (paikallaoloon mennessä en juuri edes kiinnitä koiraan huomiota ettei se olisi ”liian minuun kiintyneessä mielentilassa”… tämä juontaa juurensa reilun vuoden takaa, jolloin meillä oli suuria ongelmia AVO-paikkamakuussa), piti pyrkiä eliminoimaan ääntelyt. No, seuraamisella aloitettiin. Meni mielestäni hyvin, tuomari antoi 9½ mutta ei kommentoinut mitenkään (ei edes tuon pistemenetyksen syytä). Liikkeestä istumisesta kymppi, se on meidän ns. varmoja juttuja. Luoksetulo meni juuri niin kuin odotin eli eka pysäytys oli vähän pitkä, arvosanaksi 8½. Tätä on treenattu takapalkkana olevan pallon kanssa ja nyt Apla tiesi, ettei palloa siellä ole vaikka yritin sanomalla sitä huijata… Lisää treeniä vaan vaaditaan.

 

Ruutu meni aika nappiin, siitä jälleen kymppi. Itse tosin voisin olla paremmin siinä hereillä, nytkin pysäytin koiran aika lailla ruudun takaosaan. Estenouto meni ihan ok, taas tosin Apla hieman aikaili kapulan nostamisen kanssa kun ei se ollutkaan se oma tuttu… Jotenkin pitäisi saada harjoiteltua vieraanhajuisilla kapuloilla. Tuomarilta tästä 9½ vaikka minusta olisi voinut vähentää enemmänkin. Metallinouto oli taas oma lukunsa… Kovin suurella innolla Apla ei noutoon lähtenyt ja kapulaan tarttuminen olisi tosiaan voinut olla aika paljon ripeämpi. Luulin jo, ettei se taaskaan ota koko esinettä mutta päätti sitten kuitenkin kuskata sen minulle. Kiva ylläri! :) Tästä meille lopulta 8½, josta olisi kyllä voinut vielä vähän vähentääkin.

 

Kun noudot eivät ihan penkin alle menneet niin tunnarista tuli sitten se kompastuskivi tällä kertaa. Aplan työskentely oli aika karmeaa katsottavaa kun se haistellessaan koski hampaillaan oikeastaan kaikkiin palikoihin vaikka ei niitä liikuttanutkaan paikaltaan, ja toi mulle sitten rivissä viimeisenä olleen -  eli väärän. Tätä hieman ihmettelen kun hyvin harvoin Appeli on mulle vääriä kiikutellut. Treeneissä matka on kyllä yleensä ollut meillä lyhyempi kuin koetilanteessa mutta ei kai se noin paljon voi vaikuttaa… Tai sitten mulla oli kädet niin jäässä, ettei niistä tarttunut tarpeeksi hajua palikkaan. Tai sitten Aplaa hämäsi se, että oma palikka vietiin paikoilleen pihdeissä, joita oli käytetty jo edellisellekin koirakolle (yleensähän, havaintojeni mukaan, hajustettu palikka laitetaan kertakäyttömukiin tms.). Tiedä häntä. Joka tapauksessa eipä unohdeta tunnaria treenikalenterista!

 

Tunnarin nollan myötä meni 40 pistettä, ei kiva. Loppu meni kuitenkin hyvin. Kaukoista 9½, johon olen tyytyväinen. Kokonaisvaikutelmaksi saatiin kymppi (hyvää yhteistyötä) vaikka Apla liikkeiden välillä kehässä hieman haahuilikin (pitäisi joskus varmaan treenata useampi liike putkeen ilman palkkaa… mutta kun on niin vaikeaa olla palkkaamatta!). Tunnarista huolimatta pisteemme riittivät ykköstulokseen, saldolla 264. Tällä tuli myös luokkavoitto (ja varmistimme seurallemme Tamskille voiton tässä sen ja Levek:n välisessä tokon ystävyysottelussa). Ei hullummin loppujen lopuksi. Seuraava koitos meillä onkin sitten heinäkuussa SM-kisoissa, issikkajoukkueessa. Odotan innolla! Toivottavasti vain Aplan valeraskaus ei ole vienyt koirasta kaikkia mehuja silloin…

 

Tällä viikolla pidetään tokon treenailut vähemmällä ainakin Aplan osalta. Yhden tunnarin tein eilen tuossa pihalla ja oivallisesti meni… Rúnin kanssa voisi enemmänkin treenailla. Olen nyt muutamaan otteeseen ottanut sivulletuloa ja perusasentoa niin, että koira siinä myös vähän aikaa pysyisi. Jotain edistystäkin on ollut huomattavissa, kunhan vaan muistaa toistaa sivu-käskyn heti makupalan antamisen jälkeen ja pitää herkun valmiudessa uutta palkkausta varten. Aika energinen pomppija tuo pentunen silti on… Kukahan opettaisi sille nuo perusjutut niin minä voisin jatkaa sitten siitä…? ;) Palkkaus on kyllä edelleen naurettavan helppoa kun ahneutta ja leikkihalua riittää.

 

Rúnin pentutoko peruttiin tälläkin viikolla ja niinpä ajelimme koiratreffeille Adaa ja Viimaa katsomaan. Hyvää väsytystä taas kaikille osapuolille! Käytiin lenkillä ja hieman tokoiltiin ja agilityesteitä tutkittiin. Rúnkin sai kokeilla pujottelua verkkojen kanssa ja aika hankalaa tuo oli… Puomin alastulokontaktia kokeiltiin myös namialustalla mutta vaikeaa oli tuon elohopean kanssa. Leikki Viiman kanssa kyllä maistui! Teki Rúnille varmasti hyvää päästä välillä peuhaamaan kun ei Apla ole lainkaan leikkituulella nyt juoksun jälkeen, ehkä sitten kuukauden päästä taas…

 

Eilen oli muuten merkkipäivä kun Rúnilla tuli 5 kuukautta ikää täyteen. On se jo iso tyttö! Ainakin joissain suhteissa… Korkeutta taitaa jo olla hitusen Aplaa enemmän, hyvä niin. Ihan kunnollisen kokoinen tuosta taitaa siis tulla. Painoa oli viime punnituksessa 9,3 kiloa, siinä jäädään vielä Aplasta jälkeen mutta onhan Rún muutenkin vielä tuollainen pennunruipelo. :) Käytöksessäkin on jotain järkiintymistä ollut havaittavissa, aina välillä. Matot on nyt saatu kotona takaisin lattioille ja rauhassa ovat saaneet olla. Lenkillä vastaantulijoiden (kävellen tai pyörällä) ohitukset menevät jo aikas hyvin vaikka koirat olisivat minulla irti: namilla saa Rúninkin yleensä hyvin lähelle eikä kiusaus lähteä ohitettavien perään ole ollut liian suuri. Tästä voin olla ylpeä. Toisten koirien ohituksessa sen sijaan on vielä paljon tekemistä…

 

Laitetaanpa tähän alle taas muutama kuva. Näissä Rún on viikkoa vajaa 5kk.

 

Rún-neitonen

 

Kotipihalla.

 

Joku nauttii (koiran)elämästä.

 

Apla mietteissään.