Aplan tokokoetuksen jälkeen ollaan menty aika matalalla profiililla treenailujen suhteen. Oikeastaan vasta perjantaina kouluttelin molempia koiria enemmälti. Rúnin kanssa jatkettiin perusjuttujen hiomista. Seuraamista mennään edelleen vain muutaman askeleen pätkissä ettei paketti hajoaisi. Hienosti pentu pitää kontaktin mutta pysähdyksissä tahtoo välillä jäädä hieman liian kauaksi minusta. Puolittainen ”imutustaktiikka” siis käytössä nyt. Askelsiirtymät menee yllättävän hyvin. Myös takapään käyttöä on hieman treenattu pentutokossa opitun harjoituksen kautta, jossa tavoitteena on saada koira reagoimaan jo ohjaajan vasemman olkapään kääntämiseen niin, että koira alkaa pakittaa ohjaajan taakse (olikohan tarpeeksi vaikeasti selitetty?!). Ihan hyvin Rún takapäätään käyttää, itse pitää vain muistaa pitää namikäsi tarpeeksi alhaalla, ettei tule pomppimista sivuoireeksi… Luoksetuloa on hieman hankala treenata kun koira ei vielä oikein pysy paikoillaan (eikä paikallaoloharjoittelua kannata yhdistää tässä vaiheessa luoksetuloon, sitten ei pysy sitäkään vähää…). Hyvin tulee kuitenkin eteen istumaan ja kierähtää siitä sivulle perusasentoon kun olen lyhyeltäkin matkalta kokeillut. Puukapulan kanssa on ehkä hitunen edistytty; toivon pennun ehdollistuvan siihen, että kapulasta saa päästää irti vasta kun sanon ”kiitos”.

 

Aplan treeni ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen. Hinkattiin perusasennon tiiviyttä seuraamisen pysähdyksissä, kyllä koira tämän varmasti sisäistää kun itse muistan olla tarkka ja vaatia. Ruudun loppuosassa Apla ei kyllä ollut ihan hereillä vaan palasi löysästi seuraamaan oikealle puolelleni… Odotti kai vain pallon lentoa. Aika alokasmainen virhe. Eikun uudestaan siis ja sitten meni oikein. Paras siis näitäkin treenailla. Itse ruutuun meno oli hyvä.

 

Metallinoutoa tein pallon kanssa pari kertaa. Kapulaan tarttuminen on nopeutunut jonkin verran aiemmasta mutta se perusasentoon asettautuminen on niin työlään näköistä… Kuin hidastetusta filmistä ja koko ajan saan pelätä, että kapula tipahtaa koiran suusta, niin höllästi Apla sitä roikottaa. Olen yrittänyt, että vapautan heti pallon perään kun koira on perusasennossa mutta hidasta on… Välillä vapautan pallolle kun Apla on tulossa kohti kapulan kanssa ja tämä onkin tuonut hitusen vauhtia suoritukseen mutta tuo loppuosuus on siis vieläkin aika kamalaa katsottavaa. En taida keksiä muuta kuin kunnon siedätystä runsailla toistoilla (ei kuitenkaan kuin pari per kerta) ja innostava palkkaus niin, että koiran vire koko liikettä kohtaan nousisi. Työtä on kyllä edessä vielä ja paljon.

 

Luoksetuloa kokeilin nyt lyhyehköltä matkalta käsimerkillä ja pallonheittopalkalla. Enpä tiedä, pitäisikö siirtyä sittenkin tähän systeemiin kun ei tuo takapalkka+suullinen käsky varsinkaan kokeessa tunnu tehoavan. Kokeillaan nyt ainakin hetken aikaa tällä taktiikalla. Tämänkin liikkeen kanssa on kyllä sahattu edestakaisin…

 

Torstaina oli ohjelmassa hakutreenit. Rún pääsi mukaan tallaamaan aluetta ja olikin oikein reipas tehden ihan oma-aloitteisen ”makkararinki ilman makkaraa” –harjoituksen ihmisten kanssa. :) Sitten koirat saivatkin odotella autossa kahdestaan melkein kaksi tuntia ennen kuin tuli Aplan vuoro päästä toimeen. Tuntuu kyllä, että Apla on autossa paljon rauhallisemmin kun Rúnkin on mukana. Ehkä sitä auttaa tieto, ettei pentukoirakaan pääse treenaamaan ja eipä sitten kannata niin paljon mekkaloida… Tiedä häntä. Ennen ajattelin, etten viitsi pitää Rúnia aina mukana ettei opi räksytystä Aplalta mutta ehkä kokonaisuutena olisi kuitenkin parempi, että toinenkin on mukana. Väsyypähän siinä samalla hieman, ettei kotiinpalattua olisi ihan niin energiapakkaus…

 

Otin Aplalle viisi pistoa ja maalimiestä. Uskalsin lähettää ensimmäisellekin ihan suoraan ilman apuja kun etulinjassa meni poluntapainen. Ihan ok pistot tuli kummallekin puolelle. Tokalla piilolla oli aloittanut haukun jo vähän turhan kaukana vaikka purkki oli näkyvissä ja haukku sitten siihen kohdistuikin. Ehkä tämä johtui siitä, että A oli juossut ensin piilon ohi. Ei silti hyvä, että ilmaisu alkaa liian kaukana. Miten siihen sitten voi puuttua on eri juttu… Kolmannen mm:n oli tarkoitus olla 20-30 metrissä niin, että ehtisin itse paikalle kun koira vielä haukkuu. No, piilo oli sitten kuitenkin vähän kauempana ja koira palkattiin ennen kuin olin ihan siinä hollilla. Tämä pisto oli myös aika huono kun A juoksi aika lenkin vinoon ennen kuin palasi takaisin oikealle linjalle ja löysi piilolle. Neljäntenä kokeilin ”etenevää haamua” eli mm näyttäytyi, sitten käänsin koiran toiseen suuntaan minä aikana mm siirtyi n. 5 metriä alueella eteenpäin. No, en ole varma havaitsiko Apla taaskaan haamua kun oli niin levoton…. Se myös näytti kaartavan suoraan piilolle (ei siis edennyt ensin takalinjalle jossa olisi sitten edennyt sen viisi metriä). Ehkä siis haistoi mm:n jo niin kaukaa, tai sitten teki vain huonon piston… Maalimies haukutti Aplaa ja kiertelin siinä ympärillä koiran häiriintymättä. Hyvä! Viimeinen pisto oli sitten ihan tavallinen. Olikin hyvä tehdä välillä viisi pistoa kun yleensä on ollut se neljä ja nytkin Apla tuntui neljännen jälkeen olevan sitä mieltä, että mennään keskilinjalle keppiä heittelemään… Pitäisi vielä enemmänkin vaihdella treenien muotoa.

 

Keskilinjalla koira oli edelleen aika levoton. Ei niin paha kuin viimeksi mutta haukkumiseen sai edelleen puuttua. En oikein tiedä, pitäisikö sitä komentaa tosi tiukasti suullisesti vai yrittää sitkeästi sillä taktiikalla, että mitään ei tapahdu jos suu käy… Ensimmäinen vaihtoehto olisi huomattavasti nopeampi (ja ainakin hetkellisesti tehokkaampi) mutta ehkä pysyvämpiä tuloksia saisi olemalla itse passiivinen niin kauan kuin Apla ääntelee. Ryhmässämme on yksi nuori sakemanni, jolla on vähän samaa ongelmaa ja yhdessä pohdimmekin keinoja siihen. Aplalla vain tuo haukku on niin verissä. Ja ehkä on vaikea muistaa, että samalla tavalla innoissaan ollessa saa agilitykentällä räksyttää mutta hakumetsässä ei saisi…

 

Agilitystä puheenollen. Viime viikon treeneissä meistä otettiin oikein videotallennetta. Pitää yrittää saada kopio itselle katsottavaksi ja ehkä tänne nettiinkin laitettavaksi. Ei meistä agilityn parissa kuvamateriaalia ole ennen otettukaan. Tänään alkoi sitten minun ”lomani” agilitystä mutta Apla pääsi harjoituksiin lainaohjaajan kanssa. Oli hauska katsella sitä menoa, enhän ole Aplaa radalla ennen nähnytkään muuta kuin ohjaajan vinkkelistä. Ihan hyvin parivaljakolla menikin ottaen huomioon olemattoman yhteisharjoittelun. Tosi kiva, että Apla pääsee vielä kunnolla agilitaamaan!

 

Tähän loppuun taas perinteinen kuvaosio. :)

Apla kuvauksellisessa maisemassa.

 

Rún ei taas osaa oikein pysähtyä poseeraamaan vaan hössöttää ympäriinsä...

 

Rúnin iloinen virne. :)

 

 

Ihania sammalmättäitä!