Onpas ollut päivitystaukoa… Nyt voi kyllä sanoa, ettei ole oikeasti ehtinyt! Suurimpana syyllisenä tähän on 16.10 maailmaan putkahtanut uusi perheenjäsenemme:

Pikkutyttö on hurmaava mutta myös hyvin työllistävä… :) Koirat saivat olla ensimmäisen viikon ajan poissa tieltä hoidossa. Rún olikin ollut oma lunki itsensä tuon ajan mutta Apla kovin stressaantunut. Itse asiassa Apla reagoi mahansa kuralle jo 1,5 vrk ennen kuin emännän synnytys alkoi, kuka ties aavisteli jo jotain vaikka ihmisillä ei ollut vielä mitään tietoa h-hetken tarkemmasta läheisyydestä. Ja olihan se varmasti outo tilanne kun sitten valvomisen jälkeen yöllä viiden aikaan lähdimme sairaalaan ja koirat jäivät yksin kotiin… Hoitopaikassa saatiin sitten siivota mattoja Aplan yöllisten ripulointien jäljiltä. :( On se vaan toisinaan niin herkkis hauva!

Tässä muutama kuva (© Hanna Kolari) koirien hoitojaksolta:

Koirien kotiinpaluu oli tietysti ratkiriemukas, ei siinä paljon ehtinyt ilmaantuneeseen uuteen tulokkaaseen kiinnittää huomiota. Eivätkä koiruudet ole kyllä myöhemminkään ylettömän kiinnostuneita vauvasta olleet. Joskus käyvät vähän nuuskaisemassa mutta siinäpä se melkein on ollutkin. Ihan hyväkin tietysti, etteivät hössötä. Apla nyt vähän enemmän on vauvasta ollut kiinnostunut, vähän huolestuu jos tyttö itkee enkä ole läheisyydessä menemässä katsomaan jne. Enemmän koiria varmasti häiritsee se, että ne saavat väistämättä vähemmän huomiota ja yhteistä tekemistä kuin ennen. Välillä on itsellä huono omatunto kun ei vain ehdi tai ole mahdollisuutta koulutukseen tai muuhun tekemiseen noiden kanssa. Muutama tokotuokio on otettu, niistä Apla ja Rún ovat nauttineet kovin. Kun vain ehtisi enemmän! Pitää nyt kuitenkin asennoitua siten, että enemmän tai vähemmän hiljaiselon parissa koiraharrastusten suhteen lähikuukaudet mennään.

Lenkkeilykin oli hieman hankalaa aluksi mutta parhaani mukaan yritin välillä uskaltaa jättää vauvan hetkeksi kotiin ja käväistä koirien kanssa pienellä lenkillä. Nyt on onneksi saatu totuteltua ulkoiluun myös pikkutytön kanssa ja vaunulenkkejäkin on jo tehty. Tänäänkin reippailimme tunnin päivälenkin ja hyvin meni. Koirat voivat onneksi olla vapaina n. 90% ajasta, hihnoissa tehtynä tuollainen rupeama kävisi jo omille hermoille… Nyt vain toivotaan, että lumen tuloon menisi vielä reippaasti aikaa, ettei meidän lenkkeilyreitit menisi hiihtäjien käyttöön ihan heti! Vaunuilla kun ei oikein metsäpoluille ole asiaa… Kantoreppu on kyllä hankittuna mutta saattaa mennä keväälle sen käyttöönotto. Mutta jo se, että pääsee välillä neljän seinän sisältä ulkoilemaan on mieltä virkistävää.