Tällä kertaa on jopa pientä treenikertomusta luvassa. Kävin nimittäin sunnuntaina esineruutuilemassa Aplan kanssa. Viikolla pyörisi haut ja tottistelut mutta niihin en valitettavasti pääse osallistumaan kun lapsenvahti puuttuu... Ruutuilu kuitenkin nyt onnistui. Ihan "normisetti" otettiin eli kolme esinettä tavallaan M-kirjaimen muodossa (kaksi takanurkissa, kolmas keskellä). Apla oli taas vähän liian täynnä intoa ja sinkosi lähetyksestä kirmaamaan koko ruudun läpi nenä arvatenkin kiinni. Jonkin aikaa juostuaan se sitten alkoi hommiin ja toi kauimmaisen nurkan esineen. Uusi lähetys samasta kohtaa ja tällä kertaa nousi keskimmäinen esine. Edelleen vaseemmasta laidasta lähetin koiran etsimään mutta ei vain uponnut takanurkkaan asti. Kävelin sitten vähän alueelle ja lähetin uudestaan, milloin sitten lopulta Apla suuntasi oikeaan kohteeseen ja sai hajun esineestä. Loppupalkaksi heiteltiin keppiä, joka oli about kolme kertaa kantajansa pituinen... Hauskaa oli Aplalla!

Jotenkin pitäisi tuo alun sinkoilu saada vähemmälle Aplan etsinnässä. Yksi keino olisi tietysti, että "lämmittelisin" koiraa kauemmin, ettei suoraan autosta tultaisi alueelle. Tähän ei vaan treeneissä ole aina mahdollisuutta. Ehkä pitäisi kokeilla laittaa esineet alueen etureunaan ns. janalle, jolloin muualta alueelta ei vain löytyisi mitään. Sen päätin jo aiemmin, että suorien pistojen tekemistä en esineruudussa Aplalta vaadi, mutta turha kirmaaminen ei ole myöskään tarkoituksenmukaista.

Kotioloissa on lenkkeilty aika paljon, joskus koirat ovat päässeet uimaankin. Elsa-vauva täytti tänään 8 kuukautta ja neidin liikkuvaisuuden ovat koiratkin saaneet nyt kokea. Apla lähtee herkästi pois pikku-riiviön lähestyessä, se kun on aina ollut tarkka "koskemattomuudestaan". Välillä toki voi Elsaa käydä nuolaisemassa mutta pikkukätösiä ei turkissa suuremmin sallita. Rún sen sijaan on yllätyksekseni Aplaa kärsivällisempi Elsan kanssa. Hännän kiskomisesta ei niin tykätä mutta muuten vauva saa kiskoa turkista (no, eipä tuossa karvansa tiputtaneessa koirassa ole paljon turkkia, mihin tarrata...) ihmeen paljon ja jopa yrittää kiivetä päälle. Totta kai olen aina vieressä vahtimassa näitä kohtaamisia, eläimen reaktioista ei koskaan tiedä. Toisaalta "lapsieni" on vain paras tottua toisiinsa. Toistaiseksi on mennyt hyvin mutta vauvankin otteet tulevat tästä varmasti vielä kovenemaan...

Huh hellettä - tai ainakin melkein!