Parit treenit on jäänyt kirjaamatta, peräti. Kerta esineruutua, joka meni vähän niin ja näin kun tein sitten sen janan Aplalle mutta ruudun oikeaan reunaan. Tästäkös koiramme hämmentyi kun yleensä ollaan aloitettu etsinnät alueen vasemmasta reunasta… Siinä menikin hetki ennen kuin A tajusi, miten päin alue oikein onkaan. No, tämän jälkeen esineet löytyivät ihan hyvin.

Piiitkästä aikaa käytiin myös ihan hakutreeneissä juhannuksen jälkeen. Otin rohkeasti vieläpä umpipiiloja kaksin kappalein mutta eivätpä nuo Aplaa hämänneet.  Yhtä lukuun ottamatta tuli hyvät pistot (4 maalimiestä) ja ilmaisukin oli terhakkaa (mitä nyt taas piti jossain vaihdella paikkaa siinä kesken haukun, mitenköhän senkin tavan saisi pois…) Kuumuutta ja hyttysiä piisasi mutta hyvin jaksettiin.

Ja niin, viime sunnuntaina tuli itse asiassa vielä käytyä esineruutuilemassa. Tällä kertaa kaksi esinettä janalla ruudun oikeassa reunassa. Alun pienen kunniakierroksen (alueella pysyttiin tosin) jälkeen esineet nousivat. Toiselle ei meinannut oikein ensin lähteä kun Apla oli kaiketi sitä mieltä, että se reuna on jo tutkittu mutta löytyihän se esine sieltä sitten. Parempi siis uskoa minua! Oli kyllä helteinen treeni-ilma, huh. Tehtiin vielä ekaa kertaa niin, että minulla oli Elsa kantorepussa mukana. Kuumuudesta ja paikallaan kököttämisestä huolimatta tyttö jaksoi tunnin verran olla mukana kunnes alkoi vähän hermostua. Joka tapauksessa hyvä kokeilu: voin tarvittaessa ottaa siis Elsan mukaan treeneihin (no, ei sentään maalimieheksi mutta esineruutuiluun kylläkin). Lopuksi koirat pääsivät ansaitusti uimaan.

Muuten on oltu ihan lomailuvaihteella, ei olla edes tokoiltu moneen viikkoon (ihan siis rappiomeininkiä)… Mitenhän se mun suunnitelma osallistua issikoiden tokomestiksiin elokuun puolivälissä? No, Rúnin kanssa en edes haaveile moisesta, raukka kun ei ole päässyt mihinkään häiriötreeneihin saati muiden koirien kanssa kentälle about vuoteen… Aplan voisi vanhasta muistista saada kisakuntoon, pitäisi vain vähän saada paikkamakuutreeniä alle ja ainakin metallinoutoa kokeilla. Eiköhän muu menisi aika kylmiltään edes jotenkuten. Täytynee ilmoittaa koiruus skaboihin mukaan ihan kannatuksen vuoksi, meni miten meni.

Poden aina huonoa omaatuntoa treenaamattomuudesta mutta kaipa koirilla on ollut ihan mukavaa kuitenkin. Ollaan oltu pitempiä pätkiä mökillä, missä Apla ja Rún saavat juosta vapaina päivät pitkät ja pulahtaa uimaan aina kun siltä tuntuu (ja Runski käy uimassa monta monituista kertaa päivässä! Apla ei yleensä kuin kahlaile ellei sille heittele keppiä, jolloin virtaa löytyy liiankin kanssa… taas huomaa, ettei A viitsi turhaan rasittaa itseään, liikunnalla pitää olla jokin tarkoitus!). Leikkihetkiäkin päiviin mahtuu.

Tänään Rún löysi tiensä naapuriin lasten leikkikaveriksi… Saivat siitä nyt varmaan ikuisen riesan koska eihän Runski voi vastusta kiusausta huvitella ja leikkiä innokkaiden fanien kanssa. :) Apla ei juuri kotitontilta viitsinyt lähteä kun ei halua olla minusta pitkään erossa… Rún on sen sijaan paljon itsenäisempi luonne. Naapurin tytöt käyttivät Aplaa ja Rúnia myös lenkillä, mikäs siinä. Nyt illalla täällä lattialla makoileekin vain kaksi karvamattoa…

Käväisimme viime viikolla myös itä-Suomessa, missä tutustuimme vanhempieni uuteen koiraan. Kyseessä on 3-vuotias sekarotuinen kodinvaihtaja, Arttu. Koirassa lienee laikaa ja porokoiraa, ihan komea tapaus. Ja iso… mutta onneksi hyvätapainen (mitä nyt hihnakäyttäytymisessä on parantamisen varaa). Rúnilla ja Artulla olikin innokkaat leikit keskenään, kokoerosta huolimatta. Muutaman kerran meinasi tulla erimielisyyttä (Rún osaa välillä olla aika ärsyttäjä… ja taitaa siinä olla sitäkin, että kun kotioloissa joutuu olemaan Aplan pomotuksen kohteena niin muiden kanssa pitäisi edes yrittää näytellä kovista) mutta ei mitään vakavampaa. Arttu olisi jo välillä halunnut levätä mutta Rún toi sitkeästi lelun suoraan toisen suuhun ja siinä sitten vedettiin Arttua narulelusta pitkin huushollia… Hauskan näköistä. :)