Ensin ne tärkeimmät uutiset: Rún kävi torstaina ultrassa ja näkyihän tuolla pentujen alkuja masussa! :) Ell ei lähtenyt arvioimaan lukumäärää mutta useampi vauva näkyi kuitenkin. Ihanaa! Kyllä kun Aplan kanssa kävi aikoinaan kahdesti tyhjää ultraamassa niin nyt osaa iloita. Päällepäin ei Rúnista juuri vielä odotus näy; tuntuu hurjalta, että kuukaudessa tytön pitäisi paisua palloksi! Nyt vain elellään terveellistä koiranelämää ja kasvatellaan masua. Ja toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Harrastuspuolellakin ollaan edes vähän kunnostauduttu. Viime lauantaina tosin unohdin tyystin mennä Rúnin tokokurssille... Ei voi mitään. Sunnuntaina käytiin sitten vähän ulkona tokoilemassa Annukan ja Allin kanssa. Sai kyllä  huomata, että olisi pitänyt lenkittää nuo koirat ensin kunnolla (ja tietysti ylipäätään treenailla vähän useammin, ettei syntyisi "patoumia" kun vihdoin pääsee hommiin)... Intoa oli molemmilla ihan liikaa. No, Rún keskittyä  alkusähellyksen jälkeen ihan hyvin. Seuraaminen oli alussa väljää mutta parani sitten. Noutokin meni mallikkaasti, ei tullut edes vinoon eteen. Rúnilla kyllä tekemisen intoa piisaa.

Apla kävi ihan ylikierroksilla kun aloitettiin. Tehtiin pitkä liikkuroitu seuraaminen, se meni ihan hyvin vaikka välillä pääsi pari äännähdystä ja joku perusasennon epätarkkuuskin tuli mukaan. Testasin myös luoksetulon pysäytystä palloa heittämällä mutta en ollut oikein tyytyväinen. Ihan piruuttani sitten kokeilin takapalkalla (pallo) ja nyt tuli täydellinen "jalat sujoksi" stoppi! Johtopäätös: pitänee palata takapalkkaan tässä liikkeessä. :) Lopuksi tehtiin helpotettu ruutu eli olin vienyt treenin alussa pallon ruudun taakse lumipenkkaan. Hienosti Apla juoksikin ruutuun, mistä vapautin suoraan pallolle. Päätin kokeilla vielä uudestaan ilman palloa ja niinhän siinä kävi kuten pelkäsin: A ennakoi ja käntyi jo ennen ruutua minuun päin. Ruutu kaipaa siis rutkasti varmuustreeniä.

Agitreeneissä ollaan taas parina viikkona päästy käymään. Nyt torstaina löytyikin uusi harjoituksen kohde meille: hypyt. Treenissä Apla kolautteli okseria ihan kummasti ja tulimme päätelmään, että Aplaa hämää tavallisesta poikkeava hyppyeste. Hypythän ovat aina olleet sille kovin helppoja (oksereita ei juuri olekaan treenattu), joten se ei kovin hyvin niihin edes keskity vaan kovalla itseluottamuksella menee vain sinnepäin yli. Nyt pitää treeneissä kokeilla erilaisia virityksiä hyppyihin, jotta Apla malttaisi keskittyä suoritukseen ja ei toisaalta hämääntyisi jos este näyttääkin vähän erilaiselta. Kouluttaja sanoi, ettei tähän mennessä ollut löytänyt Aplasta heikkouksia mutta tuo hyppyjuttu taitaa vähän sellainen olla.

Tänään kävimme lähes parin vuoden tauon jälkeen kisaamassa pari agirataa. Eihän me paljoa olla treenattu (3-4 kertaa ohjatuissa treeneissä tänä vuonna, kesällä/alkusyksyllä muutama kerta omatoimista hömppää) mutta kun alkoi tehdä  mieli kokeilla kisoja niin mehän mentiin! Hyvät puitteet ja nopea aikataulu oli Lempäälän Sport Dog Parkissa,  eivätkä radatkaan olleet mitään mahdottomia. Ekalla otettiin silti hylky oman ohjaussähläykseni takia. Päätin viime hetkellä muuttaa ohjausta niin, että kuljetuksen sijaan vien koiran valssilla kepeille (olevinaan nopeampaa ja sujuvampaa, no olisihan se ollut jos olisin osannut!). No, peruuttelin vähän väärään suuntaan ja Apla karkasikin putkeen. Toisella radalla luulin jo, että tuli nolla mutta jostain oli sittenkin tipahtanut vitonen meille. En kyllä yhtään huomannut, mistä se tuli, luultavasti jostain kontaktista kai sitten. Harmittavaa! Sijoitus oli 4/11 ja aikakin -5 sekuntia. No, kaikkiaan tosi hyvä rata meiltä varsinkin harjoitusmäärät ja kisatauon huomioiden.

Muuten ollaan viime aikoina lenkkeilty aika paljon. Pakkasten lauhduttua on päästy kunnolla ulkoilemaan ja aurinkokin on paistellut jo kovin keväisen oloisesti. Elsa-tyttö aloitti tällä viikolla perhepäivähoidossa ja niillä vienti- ja hakureissuilla tulee hyvät lenkit tehtyä koirien kanssa. Kävelymatkaa hoitopaikkaan on 20-25 min suuntaansa ja kun parhaimmillaan neljä kertaa päivässä mennään tuo matka niin ihan hyvä lenkkimäärä tulee. Tullessa voi vielä koukata metsän kautta jos haluaa. Vielä kun nuo lumet sulaisivat niin tulisi lisää reittivaihtoehtoja. Ihan hyvä, että koirat saavat liikuntaa niin sujuvat omat työpäiväni kotitoimistossa rauhallisissa merkeissä.