Tänään Aplalle tulee mittariin kuusi vuotta. Kyllä aika menee nopsaan… Ei kyllä mitään vanhenemisen merkkejä ole havaittavissa, tosin tuosta perusrauhallisesta (pois lukien harrastustilanteet) luonteesta sellaisia lienee muutenkin vaikea havainnoida. Toivottavasti meillä olisi vielä ainakin saman verran yhteisiä vuosia edessä!

Eilen startattiin pitkästä aikaa agilitykisoissa Appelin kanssa. Edelliset kisat olivatkin toukokuun lopussa. Voisi kai sitä vähän tiheämminkin kisoissa käydä… No, nyt piti mennä kun rotumestaruudet ratkottiin täällä Tampereella. Ei kyllä oltu erityisen kisaamaan virittyneitä kun tultiin suoraan mökiltä, Aplakin jalkapallotreeneistään… Ohjatut ryhmäharjoitukset meiltä oli jäänyt väliin jo monena viikkona, nyt keskiviikkona käytiin sentään itsenäisesti hallilla vähän liitelemässä. Ne treenit olivat tosin varmasti hyvin epämääräiset kun tehtiin vain mitä mieleen juolahti, toisella silmällä samalla koko ajan vahtien, mitä Elsa-tyttönen keksii esteiden kanssa.

No, kisarata ei ollut mahdottoman paha. Meille kävi kuitenkin vähän nolosti jo alkumatkalla. Apla nimittäin ei ensin hypännyt muuria, mikä oli hyvin outoa kun lähestymiskulmakin oli helppo (en keksi muuta selitystä kuin että Apla hämmentyi ja luuli muuria pöydäksi, jota oltiin erityisesti treenattu keskiviikkona… pitäisi tosiaan käydä esteillä vähän useammin, etteivät noin pääsisi unohtumaan!). Itsekin hölmistyin tuota ja meni hetki jos toinenkin, että kerkesin korjaamaan Aplan muurin ylitse. Loppurata meni ihan ok mutta kokonaisaika hieman yli ihanteen juurikin tuon muurin takia, joka antoi meille myös tietysti 5 virhepistettä. Loppusijoitus meille kuitenkin luokan kolmas, joten saatiin ihan Muumi-muki palkinnoksi. Samalla voitettiin medi2-luokan rotumestaruus kun ainoa kilpakumppanimme Aplan Fina-emä sai hylätyn. Vähän noloa voittaa rotumestis tuollaisella radalla mutta kaikki lasketaan…

Kiitos Sanna Honkaselle kuvista!